Ylen Kotikatsomossa esitettiin kolmen jakson dramatisointi Riikka Pulkkisen hienosta romaanista Raja. Luulisinpa, ettei Raja ole kovin helppo dramatisoitava. Teos ei ole järin draamallinen ja äksöniä on vähän. Tärkeämpää on, mitä henkilöiden päässä liikkuu. Vaisuksi dramatisointi oli sitten jäänytkin. Se oli myös kliseisen suomalainen: jäykät henkilöt pimeissä kuvissa purskauttavat muutaman lauseen repliikkejä mykkyyden ja tuijottelun väliin. Taustalla jumputtaa rasittava, yksitoikkoinen  pimpom-musiikki. Miten ahdistavaa, ooh. Näyttelijäparat repivät rooleistaan irti sen minkä pystyivät. Yliopistotyyppien (en muista nimiä)  suhde oli melkein koominen. Katsojan oli vaikea uskoa, että heidän välillään oli minkäänlaista kipinää varsinkin, kun mies oli kuin kuollut lahna. 

Eilen esitetty ja tänään uusittava Heidi Junkkaalan näytelmä Kristuksen morsian oli toista maata. Siinä pantiin haisemaan, ehkä joissain käänteissä liioitellustikin. Joka tapauksessa aina mainio Miitta Sorvali ja nuoremmat naisnäyttelijät kuten Iida Kuningas ja Niina Koponen (ja kuka se kolmas oli?) panivat itsensä likoon: nyt näytellään eikä meinata. Siihen heille toki oli tarjolla mahdollisuuksia. Kristuksen morsian on naisten näytelmä, jossa miehet jäävät ulkokehälle mutta eivät tarinan kannalta eivätkä rooleina mitättömiksi. Samaa sukupuolta olevien avioliitto tai muu suhde alkaa olla aiheena turruttava, mutta tällä kertaa  se sai katsomisen arvoisen, räväkän toteutuksen. Kannattaa katsoa!

 

(18.3. lisätty nimiä)