Havaneesi Tuiskun yllättäen löytynyt ja sen eutanasiaan johtanut pernakasvain ei jätä minua rauhaan. Minusta on suorastaan noloa, että silmieni edessä kehittyi ongelma, josta olin vasta loppuvaiheessa (pullistunut vatsa) hämärästi tietoinen. Luulen, että minun on muutettava suhtautumistani vanhojen koiriien "turhiin" terveystarkastuksiin. Olen ollut sitä mieltä, ettei koiraa tarvitse viedä varmuuden vuoksi tutkittavaksi, jos se on päällisin puolin hyväkuntoinen, on ikäisekseen toimelias, liikkuu, syö ja hengittää normaalisti. Olen myös ajatellut, että enhän edes itse mene lääkäriin, ellen arvele olevani sairas. Miksi menettelisin koirien kanssa eri tavalla?

Niin miksi? No esimerkiksi siksi, että me ihmiset pystymme sanomaan, milllainen on vointimme, mutta koira ei.  On tietysti ulospäin näkyviä oireita kuten oksentelu tai ontuminen, mutta kaikki muutokset koiran terveydentilassa eivät ole näin helposti havaittavissa. Sitä paitsi koirilla on ilmeisesti pyrkimys peittää oireitaan, mikäli mahdollista. On myös helpompi havaita muutokset nuoren koiran kuin vanhuksen olemuksessa, jossa ne menevät helposti ikääntymisen piikkiin. 

Koiran pitäminen hengissä mahdollisimman vanhaksi ei ole mielestäni järkevä tavoite. (Kannatan ihmistenkin oikeutta eutanasiaan, saati sitten koirien.) Olennaista on koiran elämänlaatu. Ei ole olemassa pienintäkään syytä pakottaa koiraa kärsimään vain syystä, että koirasta luopuminen on vaikeaa. Mutta milloin koiran elämä on vielä elämisen arvoista sen omasta näkökulmasta katsoen, siinäpä pulma. Onneksi sen havaitseminen ei useimmiten ole vaikeaa, niin haluan uskoa. Mutta saattaisi niillä "turhilla" eläinlääkärin tarkastuksillakin olla sijansa koiravanhuksen hyvän elämän ja hyvän kuoleman turvaamisessa.

Koiramme-lehti haeskelee Suomen vanhinta koiraa. Projektia on kritisoitu, kuinkas muuten. Mielestäni asiaan ei kannata suhtautua liian tiukkapipoisesti. Jos jokin koira on vanha, niin se on riippumatta siitä, etsiikö Koiramme-lehti tällaisia koiria vai ei. Uskon, että lehdellä on myös ymmärrystä olla ryhtymättä hehkuttamaan jotain henkitoreissaan olevaa raatoa. Eri rotujen keskimääräisessä eliniässä on tunnetusti suuria eroja. Nykyään  näistä eroista saadaan entistä täsmällisempää tietoa, koska koiran eliniän voi merkitä jalostustietokantaan. Esimerkiksi havannankoirien tilastoa silmäilemällä voi havaita, että koiran eliniän ja kuolinsyyn ilmoittavat pääasiassa aktiiviharrastajat. Se tuskin aiheuttaa tilastoon vääristymiä, mutta ei toki haittaisi, jos ns. kotikoirienkin omistajat kantaisivat kortensa kekoon.