Hän on täällä tänään, Rosa, pieni havaneesin alku. Tosin Rosa on ollut maisemissa jo reilun viikon, mutta olemme oleskelleet kesämökillä. Nyt taidamme viettää muutaman päivän kaupungissa sivistymässä. Mökillä on pennun kanssa petollisen helppoa. Se tuntuu lähes sisäsiistiltäkin, vaikka ei tietenkään ole, mikä kaupungissa heti realisoituu pissinä olohuoneen matolla.  Matoksi on tietty vaihdettu "pentumatto".

Mökillä on rauhallista. Trimmereiden ja ruohonleikkureiden ääntä kyllä kuuluu, mutta rekat ja bussit eivät jyristele ohi eikä tuntemattomia ihmisiä tule myötäänsä vastaan. Pennun kokemusmaailma jää suppeaksi. Niinpä lähdemmekin kohta tutustumaan kaupunkiympäristöön, kunhan ei rupeaisi taas satamaan. Talon edessä korjataan katua, mutta sinne työkoneiden sekaan emme toki mene vaan aloitamme maltillisemmin lammenrantapuistosta. Sielläkin näkee kaikkea jännää kuten pyöräilijöitä sekä vettä ja vesilintuja.

Luna on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut: kuinka saatoit raahata meille tuommoisen kiusanhengen. Se yrittää pysytellä mahdollisimman kaukana pennusta. Suunnilleen samalla tavalla käyttäytyi aikoinaan Kata-noutaja, kun sen seuraksi tuli cockeri. Siitäpä homma kuitenkin lutviutui; koirista tuli kuin tulikin ylimmät ystävät. Ainahan näin ei valitettavasti käy.

P.S. Rosa on tänään Rosa, mutta ei välttämättä huomenna...