Pedot on Vuokko Sajaniemen varmaotteisesti kirjoittama esikoisromaani. Miljöönä on itärajan pikku kunta keskustaajamineen. Siellä asustavat keskeiset henkilöt ortodoksipappi  Lasse, hänen tyttärensä Maria, Marian bestis Anniina, uusi kanttori Saara sekä muut kyläläiset. Eräänä päivänä jostain kylän laitamilta löytyvät suden jäljet, niin ainakin arvellaan, ellei se sitten ole koira tai ilves. Siitä alkaa mediasta tuttu susihysteria, niin kuin meidän kaupunkilaisten on helppo sanoa.

Lukiolaiset Maria ja Anniina elävät parasta nuoruuttaan. Sen katkaisee Anniinan kuolema liikenneonnettomuudessa, jossa syyllinen pakenee paikalta. Tapahtuma kampeaa myös Marian elämää pois raitelta. Isä, leskimies, joutuu ratkomaan oman elämänsä suuntaa: jatkaako elämää leskenä ja yksin vai uuden kumppanin kanssa, mikä asettaa ammatissa jatkamisen vaakalaudalle. Muillakin kyläläisillä on kipunsa.

Teoksen kudelmassa on tärkeässä asemassa myös ortodoksinen uskonto. Jumalanpalveluksen vaiheita kuvataan kauniisti. Luterilaiselle se on valistavaa. Välillä kyllä tuntui kuin teoksen ainekset - uskonto, konkreettiset sudet ja abstrakti pelko - olisivat kelluneet kukin omassa kuplassaan toisiinsa liittymättä.  Mitteepä siitä, toisaalta.

Mutta ne pedot. Susi kyllä konkretisoituu ihan eläväksi olennoksi, mutta se ei ole tärkeintä. Sajaniemi luo taitavasti pelon ilmapiiriä. Pelko ja peto asuu meissä, mutta näemme sen silmien kiiluvan ulkopuolellamme, yhä lähempänä, yhä röyhkeämpänä. Siitä on päästävä eroon!

Pedot on kiinnostava avaus kirjailijan uralle. Jatkoa sopii odottaa uteliaana.