Jaakko Yli-Juonikas kuuluu siihen kirjailijoiden joukkoon, jonka tuotantoa tulee seurattua uteliaana. Yli-Juonikas osaa yllättää. Neuromaani oli lajissaan loistava, mutta Yli-Juonikas ei juuttunut toistamaan sen ratkaisuja. Seuraava teos, Vanhan merimiehen tarina, on varsin perinteinen romaani. Tosin se ei kertonut vanhan merimiehen tarinoista.

Uusin teos, Kyyhkysinetti,  tuo taas esille uudenlaista Yli-Juonikasta, tällä kertaa varsinkin kielen tasolla. Kieli on huutolaislapsi Rauhan kieltä.  Alussa hän on vain seitsemänvuotias, lopulta omillaan elävä aikuinen. Rauha ei paljon puhu. Hän  havannoi ympäristöään terävästikin, mutta kielentää ajatuksissaan havaintoja kankeasti. Tämä kielen tarkoituksellinen kömpelyys tuntui ensin vähän rasittavalta, sitten siihen tottui. 

Rauhan elämä huutolaisena ja kyläyhteisön siedettynä mutta väheksyttynä, välillä rääkättynä  jäsenenä on rankkaa. Siihen tulee muutos, kun Rauha tutustuu ajomies Kallioon, joka osaa lievittää hänen jalka- ja selkäkipujaan. Kun Rauhan huutolaisuus loppuu, hän päättää lähteä jostain Savon sydämestä Helsinkiin etsiskelemään Kalliota ja löytääkin tämän.

Kallion lähipiiriin päätyvä Rauha joutuu mukaan oudon kultin menoihin, ns. Tattarisuon tapahtumiin. Siinähän joukko hörhöjä silpoi ruumiita tavoitteenaan taikakeinoin nostaa Tattarisuon lähteestä Jaakko Haap'ojan aarre. Yllättävää kyllä, samaa sekoilua hyödyntää myös Aki Ollikainen tänä vuonna ilmestyneessä teoksessaan Musta satu. Mikä ihme Tattarisuon tapahtumissa kirjailjoita kiinnostaa? Niiden outousko? Sekö mitä ne kertovat aivojen kyvystä tuottaa jos jotakin ja ihmisten halusta uskoa näihin aivopieruihin? Meidän pimeä puolemme? Karisman voitto arkiajattelusta?

Niin tai näin, Rauha säilyttää tervejärkisyytensä Tattarisuon porukassa. Hyvä Rauha! Jee. Itseäni eivät Tattarisuon tapahtumat juuri kiinnosta, ja sen vuoksi Kyyhkysinetti menetti minusta tehojaan, kun oli siirrytty Helsinki-vaiheeseen. Vaikuttavasti kuvattu huutolaisaika ja Rauhan omintakeinen henkilöhahmo kannattelevat kuitenkin tätä lukemisen arvoista Yli-Juonikkaan uutuutta.