Iida Rauman esikoisteoksen nimi, Seksistä ja matematiikasta, on koukuttava. Mitä ihmettä: matematiikasta? Vaikka saisikin näppylöitä jo sanasta matematiikka, on pakko tarkistaa, mikä rooli matematiikalla on Rauman teoksessa. Se selviää pian: päähenkilö Erika on matemaattisesti lahjakas, jopa nerokas, ja päätyy opintojen jälkeen kansainväliselle yliopistouralle. Lahjakkuudella on kääntöpuoli, sosiaalinen kömpelyys. Small talkki ei suju edes tuttujen kanssa; usein Erikan ainoa kommentti keskusteluun on olankohautus. Seksi sujuu joten kuten, kunnes Erika raiskataan väkivaltaisesti. Siitä alkaa Erikan painajainen, joka heijastuu myös hänen matemaatikkouteensa. 

Erikan sisko Emilia ei sen sijaan ole nero vaan kehitysvammainen, joka  usein vaikuttaa siskoaan viisaammalta. Emilian mukana teokseen on ympätty paitsi unihalvaus, myös lievästi yliluonnollisia elementtejä, Erikankin kokemina,  mielestäni aika turhaan. Tiede ei voi selittää kaikkea, juu, ja matematiikan ulkopuolella tulee varmasti vastaan jos jonkinlaista hetteikköä, mutta silti.

Erikan bestis Annukka puolestaan on taiteilija, ristiriitainen ihminen mutta lukijalle hauska hahmo, ei vähiten tervejärkisten, peräpohjolan murteella lauottujen repliikkiensä vuoksi. Annukka on myös linkki Erikan ja henkilögallerian kolmannen  merkittävän hahmon Tuovin välillä. Tuovi on transsukupuolinen (meniköhän tämä nyt oikein?), kirjan tapahtumien aikaan mies, jonka siivellä kerrontaan tulee lisää seksiä.

Rauman teoksen keskeiset henkilöt eivät ole taviksia. Heidän kauttaan Rauma pääsee tarkastelemaan toisaalta ikiaikaisia, mutta enimmäkseen juuri nyt ajassa liikkuvia aiheita. Se onnistuu vaikuttamatta lukijaa kosiskelevalta tyrkyttämiseltä. 

Mitään kielen juhlaa ei Seksistä ja matematiikasta ole, mutta kielen arkisuus sopii hyvin matemaatikolle. Kielestä tuli jotenkin mieleen Finlandia-voittaja He eivät tiedä mitä tekevät. Tuskin sitäkään kukaan lukee nauttiakseen taitavasta kielenkäytöstä; se kirja hengittää sisällön varassa.

Kokonaisuutena Rauman teos on - miten sen nyt määrittelisi - tyylikäs. Ja kyllä vaan, matematiikka on tämän kirjan "se jokin", myös minun kaltaiselleni matematiikan ummikolle. Se tekee kirjasta omaleimaisen, erottuvan, mitä voi pitää saavutuksena.

Lisäys klo 20.10: Iida Rauman teos vertautuu  etsimättä Saara Turusen Rakkaudenhirviöön, sanoisin että Rauman eduksi.

P.S. Mistä näitä lahjakkaita nuorehkoja naiskirjailijoita oikein tulee? Minusta Suomen kirjallisuudella menee nyt lujaa. Hienoa!