Tankkien kesä on uusin osa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa. Sarja on hyvin suosittu ainakin kirjailijan kotikaupungissa: paikallinen aviisi kertoi, että uusin kirja on lainatuin ja ostetuin juuri nyt. Tankkien kesän henkilögalleria on aikaisemmista teoksista tuttu. Onneksi kirjassa on myös henkilöluettelo, josta on varmaan apua varsinkin niille, jotka eivät ole lukeneet aikaisemmin ilmestyneitä sarjan romaaneja. Ja mekin jotka olemme ne lukeneet, voimme tietysti virkistää muistia luettelon avulla. Itse tosin luin kirjan läpi ja huomasin  lopussa olevan luettelon vasta sitten!

 
Tankkien kesässä pääsevät vuorotellen ääneen lukuisat henkilöt. Pääasiassa on kyse heidän sisäisestä puheestaan. Koska valtaosa on jo iäkkäitä, ajatukset kiertyvät elettyyn elämään: millaista se on ollut, mitä siitä on jäänyt käteen vai onko mitään, miten maailma on muuttunut. Nykyisyys tuntuu vieraalta ja tulevaisuus - sitä ei juuri jaksa eikä tarvitse ajatella, jos askel jo painaa pahemman kerran. Tunnelma on resignoitunut. Vanhojen kavalkadiin tuo selvimmin kontrastia Hilla-lapsi. Hilla on niitä kaunokirjallisia lapsia, joita himppusen vierastan. Hillaa taidettiin sentään luonnehtia  pikkuvanhaksi. Niin. Myöskään Juho Tiihonen  ja Stella Mertanen eivät ole ikäihmisiä, mutta Juho ei persoonallisuutena ole mikään räväkkyyden perikuva ja Stellan hahmo jää muuten vain väkinäiseksi, valjuksi.
 
Henkilöiden taustalla elää ja hengittää Kuopion kaupunki. Tuntuu kuin kirjailija olisi kyllästynyt lukijoiden kysymyksiin, missä kadunkulmassa milloinkin kuljetaan, niin tarkkoja ovat Tankkien kesän paikanmääritykset: Nyt ollaan  Aarneenkallion kupeessa Ajurinkadun ja Kuopionlahden kadun risteyksessä. Nyt kauppatorilla, josta mennään Valkeisenlammelle.  Päivölästä on muutettu Seilasenmäelle. Vain ravintola Tatran sijainti on hämärä, vaikka sieltä lähdetään Kauppakatua pitkin jonnekin:) Näen jo sieluni silmin, miten opastetuilla lukijaretkillä kierretään Kähkösen teosten tapahtumapaikkoja.
 
Kadut ovat entisillä sijoillaan, mutta rakennukset eivät. 60-luvulla, johon kirjan tapahtumat ajoittuvat, revittiin vanhoja rakennuksia surutta ja rakennettiin elementtirumiluksia tilalle. Edistystä? Ei ainakaan arkkitehti Juhon mielestä, joka yrittää valokuvin ja piirroksin tallentaa lapsuutensa katoavaa miljöötä ja puhua rakennuskannan kerroksellisuuden puolesta.
 
Mutta ne tankit! Ne eivät 1968 vyöryneet  Suomeen vaan Tshekkoslovakiaan pysäyttämään sen poliittiset uudistukset. Asialla olivat Varsovan liiton joukot Neuvostoliiton johdolla ja määräyksestä. Tilanne oli ristiriitainen Suomenkin kommunisteille ja sosialisteille. Osa hyväksyi operaation, osa tuomitsi, osa kai yritti olla "puolueettomasti"  hiljaa. Kähkösen teoksessa Tshekkoslovakian miehitys raastaa eniten nuorta Stellaa. Hänen vasemmistolainen idealisminsa kokee kolauksen, ellei suorastaan haaksirikon. Kommunisti Lassi Tuomi ei sen sijaan tingi aatteestaan. Sodan kokeneelle sukupolvelle tankit tuovat mieleen myös omat ahdistavat kokemukset ja muistot.
 
Tankkien kesä solmii auki jääneitä juonen  kudelmia kuin räsymaton hapsuja: näin tarinan ihmisille lopulta kävi. Jotain jää myös auki. Saaralotta eli Charlotta antaa vihdoin kuulua itsestään, mutta löydetäänkö hänet? Onko Tuomen sukua elossa Neuvostoliitossa, jos on, tavoitetaanko heitä koskaan? Muistelen Sirpä Kähkösen jossain haastattelussa kertoneen, ettei ole vielä päättänyt, jatkuuko Kuopio-sarja vai ei. Sarjaa on ollut mukava lukea. Pikkasen on itselläni sellainen kutina, että olisiko tämä nyt tässä? Että näistä henkilöistä olisi jo tiristetty mehut irti. Tuli vähän samalainen olo kuin viimeistä Knausgårdia lopetellessa: lämpimät kiitokset ja heippa! 
 
P.S. Terveisiä kustantajalle, joka kai järjestää kirjailijansa vierailut: Kähkönen on Kuopiossa niin suosittu, että tarvitaan kirjaston salia suurempi tila. Tulimme paikalle noin varttia ennen tilaisuuden alkua emmekä mahtuneet sisään. Olin ostanut kirjan siskolle syntymäpäivälahjaksi. Signeerauksen siihen saimme, mutta sitten olikin edessä kotimatka. Harmillista!