Viimeiset änkyrät, Helsinki ja Tampere, poistivat lopultakin koiraveron. Hesarin mukaan sitä maksoi Helsingissä noin neljännes koiranomistajista.

Näistä maisemista vero on poistunut jo aikoja sitten. Itse maksoin kiltisti veroa muistaakseni neljästä ensimmäisestä koirasta, viidennestä eteenpäin en enää viitsinyt. (Nämä kaikki koirat olivat siis yhtä aikaa hengissä.) Siihen aikaan koirat piti käydä ilmoittamassa verotettaviksi kaupunginkansliassa, jonne piti ilmoittaa myös kuolleet. Olinpa sitten ilmoittamassa, että koirat numero yksi ja kolme ovat poistuneet keskuudestamme, mikä tapahtui kahden viikon välein ja oli tietysti kauheaa. "Asiakaspalvelija" rupesi kinaamaan kanssani, että pitäisi olla eläinlääkärin tai muu todistus, että koirat ovat  kuolleet.  Otti raiveliin! Ymmärsin toki, että  hän vain noudatti jotain byrokraattien ohjetta, josta ei kylläkään ollut koiranomistajia millään tavalla informoitu. Kysyin, pitääkö minun hankkia eläinlääkäriasemalta todistus, että olen lopetuttanut kaksi koiraa ja mitähän se hyödyttäisi. Ei siellä tarkistettu tunnistusmerkinnöistä, ovatko kyseessä Kata ja Wilma vai jotkin muut koirat.  Ja miten he menettelevät, jos omistaja on itse lopettanut koiransa kuten   maaseudun metsästyskoirille usein tehtiin. Että pitääkö pyytää todistajaksi joku naapuri vai miten? Eukko tuhahteli ja mulkoili aikansa mutta uskoi lopulta, että koirat ovat vainajia.

Kerran kävi niin, että unohdin muuton yhteydessä ilmoittaa koirien uuden osoitteen verottajalle. Verolippu ja huomautukset maksamattomasta verosta menivät entiseen kämppään, jonka uusi omistaja ei kääntänyt postia minulle. (Siihen aikaan ei ollut nykyistä kätevää systeemiä postin ohjaamiseksi oikeaan osoitteeseen.) Eräänä päivänä sain sitten uuteen osoitteseen kirjeen, jossa ilmoitettiin, että koiravero  ulosmitataan veronpalautuksestani ja että minun pitää lisäksi tulla näyttämään naamaani maistraattiin. Selevä! Mutta ei tässä kaikki. Ostin uuden auton, farmari Golfin, ja kun sen papereita laitettiin kuntoon, tuli vakuutusyhtiöltä ilmoitus, jonka alalaidassa toitotettiin: MAKSUHÄIRIÖ. Ihmettelinkin, miksi autonmyyjän ilme meni vähän omituiseksi. Olin siis joutunut maksuhäiriölistalle maksamattoman koiraveron vuoksi, mikä oli yhteensä 100 markkaa kahdesta koirasta. Jes!

Montakohan  vuotta ehdin luistaa nuorempien koirien veronmaksusta? En muistaakseni montakaan,  kun vero jo lakkautettiin. Siitä lähtien on paikallisen aviisiin yleisönosastossa jankattu, että vero pitäisi palauttaa. Viimeksi männä viikolla joku kirjoitti, että kun uusi kaupunginjohtaja astuu virkaansa ensi vuonna, hänen pitäsi palauttaa koiravero! Itse asiassa veron palauttaminen olisi mahdollista, koska sitä ei ole poistettu laista. Kennelliiton pitäisikin lobata ahkerasti, että näin tapahtuisi.