Pikku Höppänäpöppänä Nättisilmä Lämpöpakkaus Luna täytti 12 vuotta. Onnittelemme! Mitään yllättävää ei Lunan elämässä tai voinnissa ole kuluneen vuoden aikana tapahtunut. Se on yhtä nuorekas ja reipas muori kuin ennenkin. Ikä ei vielä paina jaloissa. Se on nyt elänyt vuoden vanhemmaksi kuin maminsa Pilvi. Montako vuotta sillä on vielä jäljellä, sitäpä ei tiedä. Pilvin ja sen emon Tuiskun kohtaloksihan koituivat kasvaimet. Sisäelinten kasvaimet saattavat olla salakavalia. Niin kauan kuin ne eivät haittaa elintoimintoja päällepäin näkyvällä tavalla,  ne saavat usein muhia rauhassa ja huomataan sitten kun on liian myöhäistä. Pahanlaatuisissa kasvaimissa ei tietysti aina auta varhainen diagnostisointikaan. Olenkin hieman hysterisoitunut kasvainten vuoksi. Joskus viime vuonna Lunan alavatsa oli mielestäni pullistunut. Eläinlääkärin mielestä ei😊

Joka tapauksessa Luna on ollut erittäin terve koira. Mitään lääkitystä se ei ole koskaan tarvinnut ja eläinlääkäriäkin vain hammaskiven poistoon lukuun ottamatta anaalirauhasen fisteliä, josta otan osittain syyn itselleni. Olen aikaisemminkin tässä blogissa sanonut, että koira joka porskuttaa 10-vuotiaaksi terveenä, on minulle terve koira riippumatta siitä, mitä se sattuu loppuelämänsä aikana sairastamaan. Tähän mielipiteeseen vaikuttaa varmaan oma ja ikätoverien vanheneminen. Ihan vastahan olimme terveitä. Nyt useimmilla on jotain kremppaa eivätkä kaikki ole edes hengissä. Semmosta on vanheneminen, niin meillä ihmisillä kuin koirillakin.