(Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia!)

Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu on ilmestynyt jo 2015. On itse asiassa aika hassua sanoa, että se on ilmestynyt "jo" 2015, mutta kirjojen kierto on nykyään niin nopeaa, että 2015 ilmestynyt teos tuntuu vanhalta. Joka tapauksessa teoksen sisältö ei toki ole vanhentunut. 

Ilmastonmuutosta tutkivalla  Laura Anttilalla on kaksi aikuista lasta, Aava ja Aslak. Aava on lääkäri ja työskentelee Somaliassa vaarallisissa oloissa. Aslak on ollut ongelmalapsi eikä ole aikuisenakaan löytänyt omaa tietään. Kuten äitinsä, hän on huolestunut ilmastonmuutoksesta. Netin sivustoilta hän löytää vastakaikua omalle näkemykselleen, että ihmisiä on liikaa maapallon kantokykyyn nähden ja että heitä pitää näin ollen vähentää.

Aslakin avulla Hirvonen rakentaa uskottavaa kuvaa lapsesta ja nuoresta, josta saattaa tulla esimerkiksi kouluampuja. On poikkeuksellista lahjakkuutta mutta myös psyykkistä epävakautta. Yksinäisyyttä ja kiusatuksi joutumista "erilaisuuden" vuoksi. Herkkyyttä. Maailmatuskaa. Perhe, jossa on koulutusta ja varallisuutta mutta josta puuttuu jotain, vaikka Laura pinnistelee ollakseen hyvä äiti. Mikään ei auta. Aavan irtiotto tapahtuu jo teininä, mutta hänellä on voimia oikaista elämänä suunta, mihin Aslak ei kykene.

Netistä löytyvät yllykkeet ja samanhenkinen seura saavat Aslakin tekemään ratkaisun. Kun Lauralle selviää, mihin hänen poikansa on sotkeutunut, syyllisyys on raastavaa: mitä hän on tehnyt väärin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Aslak puolestaan toteaa poliisille: "Kerro heille, että mikään mitä olen tehnyt, ei liity heihin."

Luin Hirvosen teosta samaan aikaan kuin Tuuli Salmisen romaania Rannalla poika.  Kummassakin romaanissa perheen tytär on selviytyjä, mutta poika "syntymässä säikähtähtänyt". Romaanien pojissa onkin paljon samaa; heidän kehityksensä on lähtenyt luisumaan vinoon jo lapsena. Oikeassa elämässä tapahtuu samansuuntaista eriytymistä: tytöt pärjäävät, merkittävä osa pojista ja nuorista miehistä ei. Se ei ole kenenkään etu, joten ongelmaan pitäisi löytyä ratkaisu. Mutta miten, siinäpä pulma.

Aika ei mennyt hukkaan Hirvosen romaania lukiessa. Suosittelen.

(P.S. Minulla on paha tapa paljastaa, mitä kirjoissa tapahtuu. Itselleni juoni on melko yhdentekevä; saatan jopa lukea dekkarin lopun ensin, joten tiedän koko ajan, miten tarinassa käy. Kaikki eivät kuitenkaan ihastu juonipaljastuksista, joten tästä lähtien kirjajuttujeni alussa on varoitus juonispoilauksesta.)