(Huom! Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia.)

Olisin tuskin tarttunut Johanna Venhon romaaniin Ensimmäinen nainen, ellei se olisi Finladia-palkintoehdokas. Teoshan kertoo Sylvi Kekkosesta, jonka vaiheita on käsitelty julkisuudessa vähintään riittävästi. Mutta Finlandia-ehdokkaat on toki luettava; muuten ei pääse haukkumaan palkinnon jakajan ratkaisua!

Teoksen nykyhetki ajoittuu vuoteen 1966, jolloin Kekkonen on siis ollut presidenttinä 10 vuotta, samoin tietenkin Sylvi  ensimmäisen naisen roolissaan. Hänen ystävänsä kirjailija Marja-Liisa Vartio on kuollut, ja yksinäinen Sylvi  on entistäkin yksinäisempi. Hän lähtee  perheen kesähuvilalle, jota kutsutaan Katermaksi (vai onko se paikannimi?). Siellä hän seuloo elämänvaiheitaan ja "keskustelee" niistä Vartion kanssa. Millainen hänen elämästään olisi tullut, jos hän ei olisi mennyt naimisiin Kekkosen kanssa? Presidentin puolison status on etuoikeus ja samalla taakka: olet aina ja kaikkialla presidentin puoliso; sinua ei nähdä eikä kohdella vain omana itsenäsi. 

Ensimmäinen nainen kuvaa Sylvi Kekkosta ennalta arvattavalla tavalla. On raisu lapsuus, äkkirakastuminen todelliseen alfaurokseen eli Urho Kekkoseen ja joutuminen  julkisuuden henkilöksi Kekkosen rinnalla. On keskenmenot ja reuma, toveriavioliitto ja Kekkosen naisystävät, hankalat välit miniöiden kanssa ja kirjallinen ura. Ja yksinäisyys. Sylvi on toisaalta hauras, toisaalta vahva. Sellaisenahan hän meille julkisuudessä näyttäytyi tai näytettiin.

Teoksessa on pari näppärää kerrontateknistä ratkaisua. Kuolleen Marja-Liisa Vartion osuus on toteutettu luontevasti, mutta herkullisempi on räväkkä kuvanveistäjä Essi Renvall. Hän veistää Sylvin muotokuvaa, mutta työ takkuaa pahemman kerran. Renvall ei säästä sanojaan omaa elämäänsä tai Sylvin olemusta ruotiessaan:  miten saada savi tottelemaan niin, että persoonallisuuden eri puolet näkyvät lopputuloksessa. Renvall tuo särmää himppusen sisäsiistiin teokseen.

Ensimmäinen nainen on taitava, tyylikäs ja uskottava romaani Sylvi Kekkosesta (juu juu, Sylvin kautta kerrotaan sylveistä). Se saattaisi olla mieluisaa luettavaa niille, jotka viiime vuonna fanittivat  Rouva C.tä.