Olen kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2010 lähtien. Viime aikoina olen kirjoittanut niin harvakseltaan, että lopettaminenkin on käynyt mielessä.

Alun perin ajatuksena oli kirjoittaa päiväkirjamaista tekstiä itselle julkaisematta sitä ollenkaan. Huomasin kuitenkin pian, että se ei innoista minua yhtään, joten muutin sitten blogin julkiseksi. Kun teksti on tarkoitus julkaista, on pakko skarpata edes vähän. Se on terveellistä. Mieitin aikoinaan myös, mistä pääasiassa kirjoittaisin. Vuonna 2010 minulla oli vielä kolme koiraa, joten koirat valikoituivat luonnostaan aihepiiriksi. Kirjat, pääsiassa  romaanit, oli yhtä itsestäänselvä valinta kirjoittamisen aiheeksi. Muut aiheet ovat putkahtaneet blogiin omalla painollaan silloin kun on siltä tuntunut, viimeisenä itsellenikin yllätykseksi hevoset. Yhteiskunnasta tulee kirjoitettua varsinkin vaalien aikaan. Kielestä kiinni on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi ja joutaisi pois. Puutarhasta ei ole paljon sanottavaa talvella, ja kesälläkin toistuvat helposti samat asiat vuodenkierron mukaan. Ja sittenhän on vielä tuo aiheiden kaatopaikka hajamietteitä.

Kymmenessä vuodessa koirien merkitys elämässäni on supistumistaan supistunut, vaikka ilonani onkin vielä yksi rakas karvaturri. Seuraan koiramaailman tapahtumia ja  virtauksia laiskahkosti, ja varsin harva asia nostattaa enää sen kummempia intohimoja.  Joten kuten yritän pysyä kärryillä siitä, mitä uusin tutkimustieto kertoo koirien terveydestä ja luonteesta. Se on kiinnostavaa.

Yksi  muinaisista ratkaisuista oli, kirjoitanko blogia omalla nimelläni vai nimimerkillä. Kuten näkyy, päädyin nimimerkkiin, useastakin syystä, joita en viitsi ruveta  avaamaan. Koirat sen sijaan ovat koko ajan esiintyneet omilla kutsumanimillään, joten ne jotka ovat tunnistaneet koirat, ovat aina tienneet, kuka blogia kirjoittaa. Koska oma nimeni ei näy blogissa, olen yrittänyt pitää kiinni periaatteesta, että en nimimerkin takaa arvostele nimeltä mainittuja tai muuten tunnistettavissa olevia ihmisiä. Poikkeuksia ovat sellaiset julkisuuden henkilöt kuin ministerit tms.

En enää muista, miksi en laittanut sivulle näkyviin kävijälaskuria. Mikään hittituote tämä blogi ei ole, mutta lukijoita on kuitenkin enemmän kuin aloittessani oletin. Ajattelin. että heitä olisi joitain kymmeniä vuorokaudessa. On niitä sentään keskimäärin sadoista reiluun  tuhanteen. Ennätys on muistaakseni n. 8500, kun satuin sohaisemaan kielipolitiikkaan.

Blogin ulkonäkö on kauhea. Silloin tällöin ajattelen, että blogia pitäisi sentään vähän tuunata. Mutta toisaalta ankeasta visuaalisesta ilmeestä on tullut osa brändiä, joten saattaapa olla, että blogi pysyy rumana:)

Ja sitten vastaus otsikon kysymykseen: Vaikka kirjoittaminen välillä takkuaa ja tauot venyvät viikoiksi, taidan silti jatkaa. Eihän kirjoittamiseen ole mitään pakkoa, voi ihan vapaasti valita, milloin ja mistä kirjoittaa vai onko kirjoittamatta.