Olin lukenut muutaman kritiikin ennen kuin sain käsiini Jukka Viikilän romaanin Taivaallinen vastaanotto. Olin siis jo valmistautunut siihen, ettei kyseessä ole perinteinen alusta loppuun etenevä, enemmän tai vähemmän tarinan kannattelema teksti. Yllättävä se silti on.

Romaanissa on jonkinlaisena runkona kirjailija Jan Holmin sydänleikkaus. Lisäksi  Holm on kirjoittanut romaanin nimeltään Taivaallinen vastaanotto. Erinäiset lukijat kommentoivat tätä teosta sekä kirjallisuutta ja kirjoittamista yleensä. Enpä nyt muista, olivatko he  kaikki kirjoittamisen opiskelijoita Kriittisestä korkeakoulusta, jossa Jan Holm opettaa, mutta kaikilla heillä on sana hallussa ja teräviä mielipiteitä. Osa kommenteista on lähes aforistisia kiteytyksiä, toiset laajempia. Muutama henkilö saa enemmän tilaa kuten Minttu ja taksikuski Rauno. Useimmat jäävät henkilöinä hahmottomiksi ainakin, jos teoksen lukee nopeasti ja pysähtymättä miettimään, onko joku ollut jo esillä ja mitä hän aikaisemmin sanoi. 

Eräs romaanin henkilöistä toteaa: Tarinallisuuden kanssa on silti oltava tarkkana. Pienikin lupaus tarinasta saa lukijan lopettamaan yksityiskohtien lukemisen, kielen kuuntelemisen, kaiken mikä on kirjallisuudessa arvokkainta. Jaa-a. Nyt me lukijat sitten saimme ihmeteltäväksemme teoksen, jota ei ensisijaisesti kannattele tarina (täysin "tarinaton" se ei toki ole.) Se oli kiinnostavaa ja virkistävää. Kun olin lukenut romaanista ehkä kolmeneljäsosaa, huomasin kuitenkin, että aloin odottaa, eikö Holmin sydänleikkauksesta jo kerrota mitään, ja harpoin romaanin henkilöiden kommentteja vauhdilla eteenpäin. Kaipasin siis tarinaa!

Lehtihaastatteluista olen oppinut, että Viikilä on käynyt läpi vaativan sydänleikkauksen. Romaanissa on siis myös autofiktiivinen juonne. Teoksen nimi on ovela. Vastaanotto voi viitata sekä lääkärin vastaanottoon että romaanin vastaanottoon. Molemmat voivat olla taivaallisia, ja jos henki lähtee, vastaanotto siirtyy pilvenreunalle, taivaalle.

Jos Viikilän romaania pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se sana olisi tyylikäs. Ehkä Viikilän suurin intohimo kirjoittajana kohdistuu kieleen? Se tuottaa nautinnollisia hetkiä meille lukijoille. Jotkut osaavat!