Aloitan taas hämmästelemällä: Luin Marjo Niemen Kuuleminen-romaanin liepeestä, että hän on julkaissut ainakin neljä teosta, joista yksi on voittanut Tiiliskivi-palkinnon ja toinen Runeberg-palkinnon, joten ne ovat varmaankin  saaneet huomiota enemmän kuin teokset  keskimäärin. Siitä huolimatta ne ovat menneet minulta ohi silmien. En ole niitä lukenut, en ainakaan muista lukeneeni, eikä edes kirjailijan nimi tuntunut tutulta. Huokaus.

Se että luin Niemen teoksen nyt, johtuu tietenkin siitä, että se on ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi. Ja  rehellisyyden nimessä on sanottava, että luin sen kokonaan vain syystä, että se on ehdokas. Muuten olisin kai  lopettanut lukemisen siihen 50. sivuun, johon pyrin aina lukemaan aloittamani kirjan. Se ei tarkoita, että Kuuleminen olisi mielestäni huono. Ei ollenkaan. Se on osaavasti kirjoitettu ja säilyttää hoipertelematta tyylinsä, mutta jäi itselleni etäiseksi ja yhdentekeväksi. Olen kovasti miettinyt, miksi, keksimättä selvää vastausta.

Kuulemisen ideana on, että Titta K:ksi nimetty henkilö kirjoittaa kahdeksan kirjettä eri tahoille, kuten omistamansa Raiccu-koiran myyjän äidille,  luostarin igumenille tai terapeutille. Kirjeromaaneillahan on pitkä historia, mutta Suomen kirjallisuudessa ei tätä genreä ole taidettu laajemmin hyödyntää? Siinä mielessä Niemen ratkaisu on raikas. Tosin Kuulemisen tekstikatkelmat olivat pikemminkin "kirjeitä" kuin kirjeitä. Joka tapauksessa aloitin  lukemisen uteliaana. Jahas, mikä tämä Titta K. onkaan, miksi hän luuraa asuntonsa vaatehuonessa, poikaystäväkö tähän väliin heittää kommentteja ja Titta kuittailee, miksi dialogi on asemoitu sivun toiseen reunaan jne. Vähitellen kiinnostus alkoi hiipua, ja olin lähinnä helpottunut, kun sain romaanin loppuun. 

No, kaikesta ei tarvitse pitää. Ehkä Kuuleminen on minulle liian kirjallinen tai jotain. Ei uponnut sieluun eikä sydämeen. Sitäkö kirjallisuudelta odotan? En tiijä. Mutta vielä on kaksi Finlandia-ehdokasta lukematta. Nyt olen aloittanut Mataran

(Klo 19.55 muutettu muutama sana täsmällisempään muuttamatta sisältöä olennaisesti.)

(29.11. lisätty vielä tekstistä unohtunut luonnehdinta kirjeistä.)