Matias Riikosen romaani Matara voitti Tulenkantaja-palkinnon. Hienoa! Tämän palkinnon tarkoitus on käsittääkseni edistää teosten pääsyä kansainvälisille markkinoille. Toivottavasti tämä onnistuu. Ensin pitää tietenkin saada aikaan hyvä käännös esimerkiksi englanniksi ja toki toiselle kotimaiselle.

(Olen kommentoinut Mataraa tässä blogissa 30.11.

Matara on ehdokkaana myös Runeberg-palkinnon saajaksi. Ehdokkaita on peräti kymmenen. Olen lukenut niistä vain Mataran, joten minulla ei ole mielipidettä, mikä teos pitäisi palkita. Tähän kisaan osallistuvat romaanien lisäksi muutkin kaunokirjallisuuden lajit, mikä on erinomainen asia. Esimerkiksi runokokoelmat ovat romaaneihin verrattuna lapsipuolen asemassa. Pakko tunnustaa, etten itsekään niitä juuri lue. Haluan yleensä lukea teokset paperilta, mutta runokokoelmia voisi olla mielenkiintoista kuunnella nimenomaan kirjailijan itsensä lukemina. Kaikilla ei varmaankaan olisi tähän halua, eikä kaikilla ole mikrofoniin sopivaa ääntäkään, mutta joka tapauksessa kirjailijan oma tulkinta tekstistä olisi ekstraa.

Savonia-palkinnon voitti Sirpä Kähkönen romaanillaan Vihreä sali. Hämmästyin vähän huomatessani, etten ollut lukenut tämänkään palkinnon ehdokkaista kuin Kähkösen romaanin. No, minulla oli jonkinlainen tympäännyksen vaihe fiktion lukemista kohtaan melkein koko vuoden; luin sen sijaan tietokirjallisuutta. Siinä saattoi jäädä monikin hyvä teos lukematta, mutta eiväthän ne mihinkään häviä, eikä kaikkia ole pakko  eikä edes ehdi   lukea julkaisuvuotena.

Kähkönen sanoi palkintohaastattelussa jatkavansa vielä Kuopio-sarjaa. Hän kertoi pitävänsä Kuopio-sarjaa kokonaistaideteoksena, johon kuuluu romaanien lisäksi hänen kirjoittamansa, aihepiiriin liittyvä tietokirjallisuus ja draama. Kähkönen lisäsi, ettei sarjan seuraava teoskaan välttämättä ole romaani. Saa nyt sitten nähdä. Kähkösellä on ainakin näissä maisemissa vankka lukijakunta, josta hänen toki kannattaa pitää kiinni. Itsekin ostin Vihreän salin siskolle syntymäpäivälahjaksi. Oma kiinnostukseni Kuopio-sarjaa kohtaan on alkanut hiipua. Ajattelin jo pari teosta sitten, että jokohan tämä riittäisi, mutta luen uutuudet silti.

(Olen kommentoinut Vihreää salia tässä blogissa 8.11.)