Colson Whiten romaanin Maanalainen rautatie (suom. Markku Päkkilä) liepeessä on jopa Barack Obaman kommentti: upea. Teos on myös saanut sekä Pulizer-palkinnon että National Book Awardin. Ei mikään turha sepustus siis, joten pitihän se lukea.

Teoksen aiheena on neekeriorjuus. Päähenkilö Cora raataa puuvillafarmilla Georgiassa, missä orjia kohdellaan äärimmäisen raa´asti. Coran  äiti pakenee plantaasilta, eikä Cora tiedä, miten äidille on käynyt. Karanneet orjat yritetään ottaa kiinni, mutta äitiä ei löydetä. Onko hän onnistunut pääsemään turvaan vai ei? Sitten Caesar-niminen orja houkuttelee Coran pakomatkalle. Heitä lähtee jäljittämään ammattimainen palkkionmetsästäjä Ridgeway, joka on aikaisemmin epäonnistunut Coran äidin löytämisessä. Coran tavoittaminen on hänelle  pakkomielle. Syntyy eräänlainen julma kissa ja hiiri -leikki saaliin ja takaa-ajajan välille.

Karanneita orjia auttaa  maanalainen verkosto. Siihen kuuluvat ihmiset tekevät  työtään oman henkensä kaupalla, sillä jos he jäävät auttamisesta kiinni, heidät hirtetään. He yrittävät ujuttaa orjat maan alla kulkevalle rautatielle, jonka kautta orjilla on mahdollisuus päästä turvaan. Tämä rautatieverkosto on kuvaannollinen. Teos kuitenkin esittää sen oikeasti olemassa olevana.  Se on kuulemma vaihtoehtohistoriallisuutta. Termi on minulle uusi ja vaikuttaa aika höperöltä.

Lukuisat romaanit, elokuvat ja dokumentit ovat kertoneet neekeriorjuuden sietämättömästä  epäoikeudenmukaisuudesta  ja käsittämättömästä  raakuudesta.  Siinä mielessä Maanalainen rautatie kertoo jo tutuksi tulleista asioista. Se on kuitenkin tehokkaasti kirjoitettu ja  niin ahdistava, että välillä oli pidettävä taukoa lukemisesta jaksaakseen jatkaa. Mistä orjanomistaja repi  oikeutuksen esimerkiksi sille, että ihminen ensin ruoskitaan ja sitten poltetaan kuin sika vartaalla (olettaen, ettei tämäkin ole vaihtoehtohistoriallisuutta)? Aika paljon tuli lukiessa pohdittua sitä, miten omituinen eliölaji ihminen onkaan, kykenevä huimiin saavutuksiin tieteen ja taiteen saralla ja toisaalta mykistävään pahuuteen. Kaasutetaan, ammutaan, silvotaan ja näännytetään hengiltä ihmisiä, jotka kuuluvat vieraaseen kansaan, heimoon, klaaniin, etniseen ryhmään, uskontoon tai sen alalajiin. Ja omiakin osataan tappaa. Eikä tälle hulluudelle näy  loppua. Nytkin pitäisi näköjään saada  aikaan sota Eurooppaan.

Taisin eksyä aika kauas Maanalaisesta rautatiestä, mutta olkoon. Maanalainen rautatie kertoo vapauden ja ihmisoikeuksien puuttumisesta ja niiden tavoittelemisesta. Se kertoo  rohkeudesta  ja kuolemanvaarasta, johon oikeuksiaan tavoittelevat ihmiset ja heidän auttajansa joutuivat. Neekeriorjuus lakkautettiin USA:sta  1860-luvulla. Se ei lopettanut orjuutta maailmasta, eivätkä kummoisetkaan ihmisoikeudet ole vieläkään kaikkialla toteutuneet. Maanalainen rautatie muistuttaa meitä tästä.

P.S. Colsonin teoksessa toistuu lukemattomia kertoja sana neekeri. Tietenkin. Ei musta, afroamerikkalainen tai vastaava. Neekeri-sanan käyttö riippuu kontekstista, kuten Esko Valtaoja yritti huonolla menestyksellä muistuttaa, mutta häntä ei haluttu kuulla eikä ymmärtää; tahallinen väärin ymmärtäminen oli tärkeämpää.