Eilen kopsahti postiluukusta Havannalainen 1/2022. Lehden kansikuva  on todella   herttainen. Lumi-havaneesi on tehnyt olonsa mukavaksi. Sen havannat osaavat! Mainio on myös takakannen kuva, jossa esiintyy Savu. Nokka vastatuuleen! Ei olla sokerista. Ylös, ulos ja lenkille, oli sää mikä tahansa. Paitsi että märkyys aiheuttaa sitkeää vastarintaa ainakin meillä. Joka tapauksessa tällaiset hyvän mielen kuvat ilahduttavat näinä ankeina aikoina. Ja pakko on mainita myös sisäsivuilta löytyvä komistus Pekko: kompakti rakenne ja upea väritys. Suorastaan mykistävä kokonaisuus. 

Vielä on kerrottava, että taas joku vastaantulija kehui kotikoira Rositan  ulkonäköä: ihana. Jaa-a. Taidan jo ylpistyä. Näitä kehuja satelee, vaikka Rosita on minusta ihan tavallisen havannan näköinen. Kaipa se tarkoittaa, että havannankoira on ihmisten silmään rotuna sievä. Niinhän se on minustakin, ei sen puoleen.

(P.S. Kaikki uudet koira-aiheiset jutut ovat viime vuodesta lähtien löytyneet  tunnisteen koirat 2021-> alta. Kirjoitan nykyään koirista niin vähän, ettei juttuja kannata jaotella eri ryhmiin.)