Pikku Nöppöskä, Rosita the Sylikoira täytti taas vuosia. Onnea! Rosita juhlii "työn merkeissä", varmaankin pitkästyneenä siihen, ettei juuri mitään tapahdu. Vika ei ole Rositassa vaan minussa.  Sairastuin vajaat kolme viikkoa sitten koronaan. Pahin vaihe meni melko nopeasti ohi, mutta yskänpuuskat ja uupumus jatkuvat. Mitään en jaksa tehdä, ja jos asetun sohvalle koko ruumiin varaan, silmät alkavat heti luppasta ja voisin nukahtaa jopa aamupäivällä. Pikku kierroksia laahustan ulkona, ja siihen joutuu Rosita-parkakin tyytymään. Mutta kärsivällisesti se nuokkuu seuranani. Näillä mennään toistaiseksi. 

Iäkkäät sukulaiset soittelevat jo kärsimättöminä, joko voisivat tulla tapaamaan Rositaa. Siis Rositaa. No, ei siinä mittään, olen aina hävinnyt suosiossa korilleni 10- 0. Olen jo tottunut:)