En seuraa urheilua juuri ollenkaan. Se ei johdu siitä, että väheksyisin urheilua, mutta ei vaan kiinnosta. Poikkeuksia on muutama, yksi niistä  kuninkuusravit. Niissähän hevonen on se urheilija; kuski istuu kyydissä ja yrittää juonia ja kannustaa hevosen mahdollisimman hyvään tulokseen. Raviurheilu ei ole  ongelmatonta, mutta sivuutan tämän puolen asiasta tällä kertaa.

Kuninkuusraveissa kiehtoo ensinnäkin tapahtuman perinteisyys. On harvinaista, että jokin formaatti  säilyttää suosionsa ja tuoreutensa vuosikymmenestä toiseen. Se kertoo onnistuneista ratkaisuista, joita ei ole turhaan ruvettu modernisoimaan. Toiseksi: kuninkuusraveissa jylläävät suuret tunteet. Suomenhevonen on usein kuin perheenjäsen, samalla omistajalla tai omistajaporukalla vuodesta toiseen hamaan kilpailu-uransa loppuun saakka, joskus jopa kotikasvatti ja kotivalmennuksessa. Melkein kyyneleet silmissä saa lukea, miten nämä omistajat kertovat hevosestaan. Mutta eniten tunteita taustajoukoissa toki herättävät itse kilpailutapahtumat. Itketään onnesta tai yritetään niellä pettymyksen kyyneleet. 

Toivon aina, että kilpailut sujuisivat ongelmitta ja rehdisti siten, että hevoset yltävät kykyjensä ja kuntonsa mahdollistamiin suorituksiin. On tosi harmillista, jos suoritus tuhoutuu laukkoihin tai toisen hevosen aiheuttamaan häiriöön. Niitä ei kuitenkaan voi aina välttää, ja sekin kuuluu raviurheiluun. 

Suosikkeja? No, oriiden puolella toivon Välkyn Tuiskun tai H. V. Tuurin voittavan, mutta veikkaan että voittaja on joko Evartti tai Parvelan Retu. Evartti on huippukuskin luotsaama tasainen suorittaja ja Retu kerta kaikkiaan poikkeusyksilö. Tammojen puolella on ikisuosikkini Liisan Tulilintu. Hieno ja kuvaava nimi tammalla, joka osallistunee viimeista kertaa kunkkareihin ja joka on valitettavasti pilannut lukuisat juoksunsa laukkoihin. Jospa nyt onnistaisi? Myös Hetviinalle soisi lopultakin onnistumisen. Todennäköisin voittaja lienee kuitenkin Ciiran Tähti. Tosin kunkkareissa voi tapahtua mitä tahansa. Kuka olisi aikoinaan uskonut kahden matkan jälkeen, että kuningattareksi kruunataan Vieskirin Virva! En ainakaan minä.

Onnea matkaan kaikille osanottajille. Pidetään suomenhevosen lippua korkealla! Ei niitä liian montaa ole jäljellä.