Johan Bargumin teos Ikämiehiä (suom. Outi Menna) on sympaattinen, pieni novellikokoelma;  sivuja on vain n. 140. Kuten nimikin kertoo, kokoelma antaa äänen vanhoille miehille. Hienoa!

Ikäihmisten tapaan miehet katsovat taaksepäin. Mihin elämä menikään? Mitä siitä on jäänyt mieleen: Sirpaleisia tai jäsentyneempiä muistoja - vai ovatko ne muistoja lainkaan vai jotain, mitä on kerrottu? Pettymyksiä, jokin toiveikas hetki. Nyt voimat ovat hiipuneet ja  päivät seuraavat toistaan samanlaisina.  Vaimoakaan ei enää ole. Kuka on halunnut erota, kuka kuollut.  Kiireiset lapset elävät omaa elämäänsä, mutta jouluksi kokoonnutaan häliseväksi joukoksi sinun, minun ja meidän lapsia ja lapsenlapsia. Uuvuttavaa. 

Tunnelma on viipyilevä, surumielinenkin. Miehet eivät kuitenkaan ruikuta. Ehkä ripaus itsesääliä  piileskelee rivien välissä, mutta enimmäkseen he toteavat tilanteensa arkisen asiallisesti, välillä itseironiaa viljellen. Elämä nyt on tämmöistä, ja sepä siitä.  Eivätkä he sitä paitsi  ole kokonaan  luovuttaneet. Kokoelman viimeisen novellin kertojakin varaa ravintolasta pöydän kahdelle ja toteaa: Jos tulet, olen iloinen.

Luin Bargumin teosta illalla viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa. En sen vuoksi, että se olisi unettava vaan siksi, että se on perinteinen ja levollinen. Kun on  taas kerran katsonut uutisia Ukrainasta ja tuntuu, että pää räjähtää, ei jaksa enää lukea fiktiota ihmisten pahuudesta eikä uppoutua johonkin kielellis-rakenteelliseen konstailuun. Bargumin teksti hengittää lukijan - ainakin ikääntyneen lukijan - kanssa samaan tahtiin. Kiitos! 

Ja juolahtipa vielä mieleeni, että tämänkin teoksen lukenevat ensisijaisesti naiset. Isälle ja vaarille ostetaan  lahjaksi taas kerran se dekkari, sotakirja (vieläkö niitä ilmestyy?) tai urheilijasta kertova teos. Mikäpä siinä, sinänsä, mutta toisaalta harmi. 

Olen tässä blogissa ennenkin ihmetellyt, miksi novellikokoelmia julkaistaan niin vähän. Eivätkö kirjailijat kirjoita vai kustantajat julkaise? Luulisi, että novellien lukeminen sopisi lyhytjänteisille ja kiireisille ihmisille mainiosti. Onneksi meillä on vielä Bargum ja muutama muu.