Vappuviikonloppu käynnistyi eilen mahtavasti KOM-teatterin juhlakonserttia kuunnellen. Kiitos! Oli liikuttavaa nähdä ja kuulla varsinkin vanhimpia veteraaneja kuten Kaisa Korhosta ja Kristiina Halkolaa. En aikoinaan juuri fanittanut nuorta  Halkolaa. Minusta hän lauloi nuotin vierestä ja ajattelin, että hän on päässyt laulajaksi, koska naama on nätti ja edukseen kuvissa. Mutta miten upeasti  Halkola vetikään eilen soolonumeronsa. Halkola säteili eletyn elämän  karismaa eikä tulkinnasta  jäänyt puuttumaan mitään. Huh!

Joka vappu kaivan esille ne muutamat KOM-teatterin CD:t, jotka satun omistamaan: Porvari nukkuu huonosti ja Kansainvälinen, joiden lisäksi vappuun kuuluu myös Lautanen Guatemalan verta ja Kai Chydeniuksen Kauneimmat rakkauslaulut.  Nostalgista. Onneksi nämä levytykset olivat jossain vaiheessa  saatavilla CD-levyinä; alkuperäiset olivat varmaan vinyylejä? Vaikka minulla on myös perinteinen levysoitin,   en ollut ostanut näitä levytyksiä vinyyleinä. Ostin ne vasta, kun ne olivat saatavilla CD-formaatissa.

Tämä konsertti oli arjen luksusta. En oikein ymmärtänyt, miksi kulttuuriväki suuttui, kun Riikka Purra kutsui kulttuuria luksukseksi jossain haastattelussa, jota en nähnyt. Yleensähän luksukseksi kutsuminen kertoo arvostuksesta. Luksusta on, että täällä takametsissäkin voi nähdä ja kuulla KOM-teatterin konsertin mutta myös esimerkiksi Kansallisoopperan esitykset Wagnerin Ring-oopperoista. Kallista on mutta myös hintansa väärti.

Kulttuurin kenttä on kuitenkin tavattoman laaja, ja alan rahankäyttöä verovarojen osalta on voitava arvioida myös  kriittisesti. Etelä-Savon taidetoimikunta myönsi 22 000 euroa projektiin, jossa kuvattiin ihmisten paljaita ahtereita ja tehtiin kuvista - ellen väärin muista - näyttely ja kirja. Tämäkö oli muka tarpeellista? Varsinkin ottaen huomioon, että me saunakansana olemme nähneet paljaita takamuksia vähintään riittävästi. Kaikki kulttuuri ja kaikki taide ei lähtökohtaisesti ole  tasokasta eikä tukemisen arvoista.