Kun Sanna Marinista tuli yllättäen Suomen pääministeri, Ruotsissa, Tanskassa, Islannissa ja Virossa oli jo nainen pääministerinä. Mitä tiesimme ja tiedämme heistä, paitsi nimen, jos sitäkään? Onko joku heistä valittu amerikkalaisen yliopiston kunniatohtoriksi? Onko joku saanut saksalaisen tulevaisuuspalkinnon, 20 000 euroa? Onko joku heistä kuin kansainvälinen rocktähti, jolla on miljoona seuraajaa netissä? En tiedä, mutta tuskin. 

Onko Marin siis ratkaisevasti pätevämpi kuin nämä kollegansa? Tuskin. Tuleeko mieleen jokin Marinin visio tai omaperäinen mielipide Suomen, Euroopan tai koko maailman tulevaisuudesta? Ei ainakaan minulle. Marinin huima suosio on perustunut siihen, että hän on kuvauksellinen ja hyvä esiintyjä. Tämähän ei toki ole huono asia. Marinin avulla Suomen julkisuuskuva on ollut raikas, moderni ja dynaaminen. Mutta jotain puistattavaa on siinä, että varsinaisen viranhoidon kannalta vähemmän tärkeät ominaisuudet voivat nousta näin vaikuttaviksi.

Melko kokemattomana pääministeriksi joutunut Marin selvisi kuitenkin tehtävästään asiallisesti, vieläpä poikkeuksellisen vaikeissa oloissa. Se on saavutus, jota ei ole syytä väheksyä.

Kun katselin Eurovision laulukilpailun Suomen karsintaa, arvelin, että Käärijän Cha Cha cha voittaa  ja  niin pitääkin. Ajattelin silti, että biisi on vaatimaton, Käärijä ei varsinaisesti osaa laulaa ja esitys on kokonaisuudessaan kömpelö. En olisi ikinä voinut kuvitella sitä mediamylläkkää, joka voitosta seurasi. En ollenkaan ymmärrä, mistä se johtuu, mutta väliäkö tuolla. Pääasia, etä ihmisillä vaikutti olevan hauskaa Käärijää fanittaessaan. Siihen ei tarvita mitään asiantuntijaa vinkumaan biisin ominaisuuksista. Ketä kiinnostaa! Otetaan hömppä hömppänä ja ilo irti elämästä, edes hetken. Sitten voikin palata kauhistelemaan Ukrainan sotaa.

Niin erilaista kuin Marinin ja Käärijän suosio onkin, ajattelen, että se jollain tavalla kumpuaa samasta lähteestä tai samasta tarpeesta. En osaa tämän tarkemmin asiaa määritellä. Ehkä median tutkijat kertovat sen meille joskus?