Terveydenhuolto pitäisi saada toimimaan ja jostain olisi raavittava rahaa valtion kassaan. 

Terveydenhuoltoon voisi ottaa mallia Tanskasta. Suomalainen tuttavani on nykyään Tanskan kansalainen tai kaksoiskansalainen; en ole huomannut kysyä, mikä hänen statuksensa on. Joka tapauksessa hänellä on oikeus saada terveydenhuollon palveluja Tanskasta, ja niitä saa kyllä suomalainen ihmetellä huuli pyöreänä. Järjestelmä on nimittäin toimiva ja ainakin perustasolla maksuton. Mitään terveyskeskuksia ei ole. Sen sijaan on omalääkäri, jonka vastaanotolle pääsee nopeasti, eikä jonoja ole. Siitä homma sitten käynnistyy, jos jatkotoimia tarvitaan.

Vertailun vuoksi: omassa kotikaupungissani eli nykyisin toki hyvinvointialueella varsinkin kiireetön vastaanotto siintää jossain horisontissa, jos vastaanottoaikaa yleensä edes saa. Sitä ennen on seikkailtava ajanvarausviidakossa, mikä kysyy voimia ja osaamista, tuumaavat ikäihmiset. 

Valtio tarvitsee rahaa ja sen vuoksi sopeutusta tai leikkureita, jos niin halutaan sanoa. On aina helpompi leikata toisilta kuin omasta toimeentulosta, mutta ehdotan nyt - itse eläkeläisenä - että leikatkaa eläkkeistä. Kaikilta ei tietenkään voi leikata. Eläkeläisetkin ovat heterogeeninen ryhmä johtuen heidän työurastaan. Toisessa päässä ovat ne, jotka seisovat ruokajonoissa eivätkä pysyty ostamaan kaikkia lääkkeitään. Toisessa päässä ovat ne, joiden aika kuluu etelän lämmössä ja reissatessa, jos vielä löytyy kohteita, joihin viitsii matkustaa, kun kaikki on jo nähty. Ja sitten ovat vielä ne, joille räätälöidään eläkepaketti, esim. 4 miljoonaa euroa! Mikä se nyt olikaan, Metsäliiton pomo tms. Viimeksi mainittua käytäntöä on tosi vaikea ymmärtää, saati hyväksyä. Eivätkö huippupalkkaa nauttivat voi työuransa aikana säästää ja sijoittaa vanhuuden varalle? Pitääkö heidän ansioillaan elättää koko suku seuraavan sadan vuoden ajan?

Joka tapauksessa suurella, ja yhä kasvavalla joukolla eläkeläisiä on aivan asiallinen toimeentulo, josta on varaa tinkiä. 

Elintasosta tinkimiseen pitäisi tosin valmentaa kaikkia lukuun ottamatta haavoittuvimmassa asemassa olevia. Olen sen verran vanha, että olen nähnyt huiman elintason nousun ja tiedän, että vähemmälläkin tulee toimeen. Maapallon resurssit eivät kestä vauraiden maiden elintason ylläpitämistä. Sen sijaan  intialaisen, joka asuu kaatopaikalla ja seuloo paljain käsin  jätteistä  uusiokäyttöön kelpaavaa materiaalia, pitää voida nostaa elintasoaan. Tällaisia ihmisiä on kehittyvissä maissa miljoonittain. Miten heidän tilannettaan kohennetaan siten, että resurssit riittävät eikä ilmasto tuhoudu? Siinäpä pulma. Me suomalaiset emme tätä ongelmaa ratkaise, mutta voimme lopettaa pikku asioista kitisemisen.