Olen taivastellut tässä blogissa ennenkin, miten paljon onkaan kirjailijoita, joiden tuotantoa ei ole tullut luettua. Itselläni on aktiivisessa seurannassa vain 20 - 30 lähinnä kotimaista kirjailijaa, joiden uutuudet pyrin lukemaan muiden teosten ohella aina. Markku Pääskynen ei ole kuulunut tähän porukkaan. Edes nimi ei ollut minulle tuttu ennen kuin Pääskysen romaani Elektra oli Savonia-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana ja sittemmin voitti tämän kisan.
Kuten teoksen nimestä voi päätellä, taustalla on antiikin mytologia, jota on versioitu tuhansien vuosien ajan. Jälkisanoissa Pääskynen itse mainitsee mm. Homeroksen Iliaan ja Odysseian. Nämä teokset olen vuosikymmeniä sitten lukenut - ja enimmäkseen unohtanut niiden sisällön. Muukin antiikin mytologian tuntemukseni on ohutta, joten luin Elektran niin sanoakseni tavispohjalta ilman että olisin juuri voinut havaita, missä kohtaa teoksessa on viittauksia myytteihin tai lainauksia niistä.
Teoksen tapahtumat sijoittuvat Savoon, ja muutamat sen henkilöistä toimivat Neuvostoliiton aikaisessa Leningradissa. Elektra on idänkauppaa käyvä yritys, jonka omistavat veljekset Algot ja Martin. Heidän lapsuudenkotinsa on Autereen kartano. Toisen veljen vaimo Helena "ryöstetään" Venäjälle, toisen vaimo asuttaa kartanoa kahden lapsensa kanssa miehen oleillessa Venäjällä. Lohduttajaksi vaimolle löytyy naapurin mies Aukusti.
Elektra ja kartano asukkeineen kulkevat kohti tuhoaan. Aikuistuvat lapset pyrkivät ja pääsevät pois rappion keskeltä, kunnes on aika palata. Lopussa he istuvat Autereen kartanon rappusilla, jolloin teoksen kertojana toimiva Erika toteaa: - Tiesimme kuinka kaikki oli alkanut, aavistimme kuinka kaikki päättyisi.
Elektra on jylhä tarina. Eniten huomiotani kuitenkin kiinnitti romaanin tyylitelty dialogi. Se ei pyri olemaan realistista ihmisten jutustelua vaan se on tiukkaan napitettua, lyhytsanaisen taloudellista, kulmikkaan töksäyttelevää, myyttistä. Se tuo mieleen myös Aki Kaurismäen elokuvien replikoinnin. Onkohan Kaurismäkikin ammentanut antiikista vai luonut tunnistettavan tyylinsä muulta pohjalta?
Inhoan sanaparia omaleimainen kertoja, se on tyypillistä mainosten kieltä. Pakko on kuitenkin sanoa, että Elektran parhaita puolia on juuri se, että se eroaa omaleimaisuudellaan tusinatuotteista. Itse tarinahan voisi olla vaikka sosiaalipornoa, mutta ei ole. Sen takaavat teoksen pohjaidea ja kerronnan persoonallinen ote.
Pitänee vilkaista netistä, mitä Pääskynen on aikaisemmin kirjoittanut.
Kommentit