Muistan Rosa Liksomin putkahtamisen kirjalliseen julkisuuteen. Yhden yön pysäkki ja Unohdettu vartti olivat repäiseviä. Lyhyiden novellien muoto, kieli (slangi tai Peräpohjolan murre) ja usein rankka sisältö eivät jääneet huomiotta. Salanimellä esiintyvä nuori kirjailija osasi myös ottaa median haltuunsa. Näiden kahden  novellikokoelman jälkeen kuvataiteilijanakin kunnostautunut Liksom on ollut epätasainen, kuten useimmat  kirjailijat pitkän uransa aikana ovat.

Hytti nro 6 on teos, jossa Liksom on taas omalla tasollaan. Koska kirja oli Finlandia-ehdokkaana ja jopa voitti palkinnon, sitä on esitelty mediassa runsaasti. Jos joku ei kuitenkaan sattuisi tietämään, mistä teoksen juonessa on kyse, kerron sen lyhyesti: Tyttö matkustaa junalla Siperian halki  Ulan Batoriin samassa hytissä vanhemman miehen kanssa. Puhutaan, syödään ja käydään katselemassa maisemia. Väliin lomittuvat tytön muistot Moskovassa vietetystä ajasta. Eletään "syvää" Neuvostoliiton aikaa.

Hytti nro 6 on hyvin aistimusvoimainen teos. Tekisi mieli sanoa, että  Siperia on yksi sen kolmesta päähenkilöstä. Läsnä on väkevästi myös Äiti Venäjä sellaisena kuin tunnemme sen venäläisklassikoiden teoksista  ja sellaisena jollaiseksi neuvostojärjestelmä sen muokkasi. Jo teoksen nimi on kunnianosoitus (?) tälle traditiolle ja viittaa Tsehovin teokseen Sairashuone nro 6 (lukemisen arvonen muuten sekin).

Hytti nro 6 on kolmas lukemani Finlandia-ehdokas. Kaksi on kesken ja kolmas tilauksessa. Niinpä en toistaiseksi voi sanoa, menikö palkinto mielestäni oikeaan osoitteeseen vai ei. Kerron sen sitten, kun olen saanut loputkin luettua. Sitten on jäljellä vielä se ongelma, valikoituiko edes ehdokkaiksi kirjavuoden parhaimmisto. No joo, ei niin väliä itse asiassa. Kompromissihan valikoima on aina ja voittaja makuasia.