Kesällä tulee luettua dekkareita, vaikka en ole varsinainen dekkarifani. "Ongelmani" on liika kriittisyys. Mietin koko ajan, voisiko jokin outo juonenkäänne olla tosielämässä mahdollinen. Eipä silti, viime vuosina todellisuus on osoittautunut tarua ihmeellisemmäksi. Jos romaanissa isä raiskaisi tytärtään kellarissa vuodesta toiseen, tyttärelle syntyisi liuta lapsia eikä perheen muti mukamas tietäisi asiasta mitään, ihmettelisimme, mitä sensaatiohakuista bull shittiä kirjailija on keittänyt kokoon. Jos trilleristi olisi ennen WTC-iskuja laittanut terroristit räjäyttämään lentokoneiden avulla WTC:n tornit ja törmäämään Pentagoniin, olisimme valittaneet, että haloo, jotain rajaa sentään fiktiollakin...

Anne Holtin Presidentin salaisuus (2006) on ilmestynyt WTC-iskujen jälkeen mutta ennen Barak Obaman valintaa USA:n presidentiksi. Siinä spekuloidaan Hillary Clintonin mahdollisuuksilla nousta presidentiksi. Presidenttinä on kuitenkin Helen Lardahl Bentley, kuitenkin siis USA:n ensimmäinen naispresidentti. Presidentti lähtee Norjaan ensimmäiselle ulkomaanvierailulleen.   Oslossa hänet kaapataan yöllä hotellihuoneesta. Hänet piilotetaan oslolaisen talon kellariin, josta hänet pelastaa  Hanne Wilhelmsenin kotiapulainen Harrymarry. Presidentti ei kuitenkaan halua heti ilmaista pelastuneensa vaan viettää jonkin aikaa Hannen asunnossa, jossa on sattumalta myös poliisi Inger Johanne Vik. Inger Johannen komisariomies Yngvar osallistuu myös jutun tutkintaan. Kun  presidentin olinpaikka selviää, Yngvar ja FBI:n agentti Warren Scifford rynnistävät paikalle, ja presidentti ampuu Sciffordin, jonka luulee (tai tietää?) pettäneen itsensä.

Mitä sitten epäilin tämän teoksen juonessa? No, jo kaappauksen onnistuminen tuntui epäuskottavalta. Eräiden kirjeiden hommaaminen Saudi-Arabiasta jenkkeihin yhdelle ainoalle ihmiselle isossa operaatiossa samoin. Kuten myös presidentin päätös jäädä Hannen asuntoon sekä hänen  tekemänsä tappo ja sen painaminen villaisella huterien vaitiololupausten avulla. Joo joo, ymmärrän, että kyse on fiktiosta, mutta tämä nyt vaan on minun  tapani lukea dekkareita.

Kokonaisuutena ottaen Presidentin salaisuus on lukukelpoinen dekkari, kuten Anne Holtin teokset yleensäkin. Myötähäpeää ei tarvitse tuntea, ja sadepäivä sujuu rattoisasti. Mikä tämä presidentin salaisuus on, sitä en kerro!