Jo Hanna Weseliuksen esikoisteos Alma! koukutti minut Weseliuksen lukijaksi, eikä seuraavakaan  teos,  Sateenkaariportaat,   ollut pettymys kuten kakkosille joskus pakkaa käymään. Niinpä oli itsestäänselvää, että luen myös Weseliuksen uusimman romaanin. Nimetön osoittautui yhtä oivaksi kuin edeltäjänsä.

Romaanin nimihenkilö Nanette Kottarainen on pitänyt koko ikänsä päiväkirjaa, ja nyt iäkkäänä hän on palkannut Leilan kirjoittamaan tekstejään puhtaaksi. Leila on opiskelija ja kuvataiteilija.  Leila istuu kahviossa ja kertoo projektistaan jollekin henkilölle, joka kertoo välillä, mitä Leila kertoo. Kertominen on siis monikerroksista. Teoksen loppupuolella selviää, kuka tämä henkilö on; sitä ei voi tässä paljastaa.

Kirjoitusprojekti kerii auki Kottaraisen elämää. Kerronta pomppii teoksen nykyhetkestä taaksepäin milloin mihinkin. Lukijaa armahdetaan ilmoittamalla lukujen alussa vuosi, jonka tapahtumista on kyse. Nanette on naimaton ja perheetön, paitsi ettei itse asiassa ole. Hän on toisaalta oman elämänsä sivuhenkilö. "taloudenhoitaja", paitsi että ei ole, minkä hänen lähipiirinsä toki tietää. Leilalle se paljastuu vähitellen. Nanette kertoo elämästään kuivakan  asiallisesti, toteavasti, vaikka aineksia olisi suuriin tunteisiin,  pällistelyyn ja paisutteluun.

Ellen väärin muista, jo Weseliuksen esikoisteoksessa oli tarkkoja havaintoja linnuista.  Nanettekin on lintujen tarkkailija. Täsmällinen Nanette liittää havaintoihinsa myös lintujen tieteellisen, siis latinankielisen, nimen. Jotenkin tuli mieleen Vartion romaani Hänen olivat linnut. (Sen mainion filmatisoinnin voisi taas uusia.) Nanettessa on hengenheimolaisuutta sen päähenkilön kanssa. Tuttua Weseliusta on myös kuvataiteilijan katse. Tässä teoksessa se saa entistäkin enemmän sijaa, koska Nenette esimerkiksi analysoi näkemiään taideteoksia kuten Goyan etsauksia. Mielenkiintoista!

Leila saa projektinsa loppuun, myös Nanettesta maalaamansa muotokuvan. Hän voi päästää irti, luopua ja luovuttaa työnsä tulokset eteenpäin. Otetaanko ne vastaan, kiinnostavatko ne  ketään?

Weselius on nyt julkaissut kolme romaania eikä ole vielä kirjoittanut samaa teosta uudestaan. Se voi toki olla jatkossa vaikeaa, mutta toistaiseksi tuoreus on Weseliuksen ansio. En ole lukenut tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista kuin kolme, mutta lukemieni perusteella Nimetön olisi hyvin puolustanut paikkaansa ehdokkaiden joukossa.