Henkilö X on  ikäihminen,  mutta näihin päiviin saakka hän on ollut täysin toimintakuntoinen,  liikkunut, ajanut autoa ja hoitanut kaikki  arjen askareet yhdessä puolisonsa kanssa. Viime aikoina hän on kuitenkin alkanut kärsiä kivuista, jotka ovat alkaneet rajoittaa toimintakykyä ja ovat toki sinällään ikäviä. Niinpä hän hakeutuu lääkäriin saadakseen apua: voisiko kivuista päästä eroon tai lievittää niitä; voisiko toimintakyvyn heikkenemistä jarruttaa tai jopa palauttaa sitä paremmalle tasolle. Hän halusi myös tietää, onko kyse vain ikääntymisen aiheuttamasta elimistön rappeutumisesta vai piileekö taustalla jokin sairaus. Ja ei kun lääkäriin.

Terveyskeskus: Henkilö X pyrkii pääsemään terveyskeskuksen lääkärin vastaanotolle. Se on mahdollista vain sairaanhoitajan seulan kautta. Niinpä hän selostaa asiansa sairaanhoitajalle, joka päättää, että henkilö X:n asiassa tehdään päätös, joka ilmoitetaan hänelle kirjeitse noin kolmen viikon kuluttua. Henkilö X:lle jää vähän hämäräksi, mitä tämä tarkoittaa.

Erikoislääkäri yksityisellä puolella: Henkilö X alkaa olla aika pyttyyntynyt vaikeutuneeseen tilanteeseensa.  Niinpä hän menee lääkärikeskukseen hommaamaan aikaa erikoislääkärin pakeille. Kuinka ollakaan, paikalla sattuu olemaan  kivun hoitoon erikoistunut fysiatri. Henkilö X tutkitaan saman tien, otetaan röntgenkuva, yksi nivel piikitetään, annetaan lähete fysikaaliseen hoitoon ja lääkeresepti. Tätä kirjoitettaessa hoidon teho ei ole vielä selvillä, mutta henkilö X kokee, että häntä  on ainakin yritetty auttaa.

Terveyskeskus palaa asiaan: Kun aikaa on kulunut kolmisen viikkoa ellei enemmän, saapuu se terveyskeskuksen lupaama kirje. Se sisältää reseptin, käsittääkseni jotain glukosamiinia tms. nivelvalmistetta. Lääkäri on siis määrännyt sitä sairaanhoitajan kertomuksen perusteella tapaamatta henkiö X:ää  ollenkaan. Todellinen paperilääkäri siis. 

Lisäänpä vielä esimerkin siitä, etteivät  ikäihmisenkään kivut eivät aina johdu elimistön rapistumisesta. Henkilö Y, iältään pari vuotta vanhempi kuin henkilö X mutta myös täysin toimintakykyinen, alkoi kärsiä selkäkivuista. Syyksi osoittautui luusyöpä, joka ei ollut parannettavissa mutta kivunlievitys, loppuaikoina kipupumpulla, onnistui kohtalaisesti.