Kun kansalaiset - eli alamaiset - aikoinaan alkoivat vaatia, että hallitsijan itsevaltiudesta on päästävä eroon, lanseerattiin käsite valistunut itsevaltias. Valta säilyisi hallitsijalla, mutta fiksu ja hyvin informoitu hallitsija tekisi kuitenkin kansakunnan kannalta välttämättömiä uudistuksia. 

Suomessa alkaisi olla käyttöä valistuneelle itsevaltiaalle, niin onnetonta hallitusten ja puolueiden taaperrus on viime vuosina ollut. Mitään päätöksiä ei saada aikaan. Puolueita kiinnostaa lähinnä valta ja oma kannatus. Se on osin asiallistakin, onhan kansanedustaja valittu ajamaan nimenomaan omien äänestäjiensä ja kannattajiensa intressejä. Mutta laajemmalle pitäisi olla uskallusta katsoa. Tätä rohkeutta ja sisua ei näköjään ole kenelläkään eikä millään taholla.

Oman makunsa soppaan tuovat viikoittaiset kannatusmittaukset. Kuka niitä tarvitsee, paitsi media? Nehän lähinnä halvaannuttavat päätöksetekoa, mikä tosin voi olla tarkoituskin.

Jenkkien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Donald Trump tokaisi, että maailma olisi parempi paikka, jos Libyan ja Irakin diktaattorit olisivat hengissä ja vallassa; diktaattorien kukistumista on seurannut vain sekasorto. Suomi sentään on  kansanvaltainen maa ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Meillä on kuitenkin kokemusta Kekkosesta, joka runnoi läpi päätöksiä, jos poliittinen koneisto vatuloi. Kekkoseenkaan ei ole paluuta, kärsisikö jo sanoa: valitettavasti. Mistähän saisimme lainaan valistuneen itsevaltiaan, joka tekisi ne päätökset, joihin poliitikot eivät pysty? Ai että perustuslaki ei sitä salli? Eipä tietenkään; eihän perustuslaki tunnu nykyään sallivan juuri mitään muutakaan muutosta.

Ilmapiiri on sitä paitsi niin ankea, että eiköhän häivytä vieraille maille. Viimeinen sammuttaa valot.