Havannat saavat herkkupalan, kaikki samanlaisen. Jos namit ovat niin pieniä, että ne mahtuvat kerralla suuhun, sinne ne myöskin uppoavat, ellei nyt Tuisku-muori ryhdy arpomaan, mitähän tekisi: syödäkö vai eikö syödä. Nuorena Tuisku oli ahne, mutta on tullut vanhemmiten melko nirsoksi. Mietiskelysession ajaksi se sijoittaa herkun etujalkojen eteen. Siinä piilee Lunan tilaisuus! Samanlainen onni saattaa potkaista, jos nami on niin iso, että se pitää purra pienemmäksi, jolloin osa aarteesta varisee lattialle. Jälleen oiva tilaisuus!

Herkkujen pihistämistä varten Lunalla on toimiva strategia. Ensin se sieppaa oman naminsa ja kiidättää sen turvaan nojatuoliin tai makuuhuoneen sängylle, paremman puutteessa eteisen matolle, johon se mukavasti liiskaantuu, koska jää päälle astuvalta ihmiseltä huomaamatta. Seuraavaksi Luna syöksyy Pilvi-mamin luo kärkkymään, josko Pilvi suostuisin luovuttamaan jotain. Yleensä ei. Vaikka Pilvi sallii höyrypäiselle tyttärelleen erinäisiä vapauksia, herkuista se haluaa pitää kiinni itse. Niinpä Luna sitten yrittää puijata isoäitiään ja ryntää vauhdilla Tuiskua kohti. Nopeat syövät hitaat! Joskus yllätys toimi, mutta Tuisku saattaa myös vastata tiukalla murahduksella, jolloin Lunan ei auta kuin polkaista jarrut pohjaan ja siirtyä suunnitelmaan B. Se painuu matalammaksi ja lähestyy liehakoiden: - Olet idolini, oi isoäiti, ehkä annat murusen herkustasi pikku Lunalle? Sentään jotain käytöstapoja, näyttää Tuisku tuumivan, ja sallii Lunan ottaa osansa. Joskus Luna teeskentelee välinpitämätöntä: en ollenkaan halua tuota herkkua, ihan muuten vaan maleksin tästä ohi. Harhautus voi onnistuakin - ja herkku päätyy parempiin suihin, Lunalle.

Epäilen kyllä, että Tuisku-muori näkee Lunan metkujen läpi. Ehkä sitä suorastaan huvittaa seurata Lunan ahkerointia. Eihän se itse niin kovasti näistä herkkupaloista välitä, etteikö sillä olisi varaa niistä luopua.

Myös koirien aktivointilelusta Luna nappaa parhaat palat. Niillä on sellainen yksinkertainen perusläpyskä, jossa on pyörivän alustan alla kuusi koloa, johon namit laitetaan. Kun lelun laittaa lattialle, koirat rynnistävät heti sitä tutkimaan. Nuoremmat ovat niin nopeita, ettei Tuisku ehdi saada mitään. Se siirtyykin yleensä syrjemmälle murjottamaan. Pilvi sen sijaan raapii levyä innokkaasti ja saakin sen pyörimään. Luna odottaa vieressä, milloin aukko on namin kohdalla - ja sieppaa sen ennen kuin työn tehnyt Pilvi ehtii väliin. Epistä! Luna pitääkin sitten poistaa pelistä ja antaa Pilvin ja Tuiskunkin askerralla yksinään, niin että molemmat saavat myös palkkioita.