Luin Juha Itkosen yhteen kuuluvat romaanit väärässä järjestyksessä, ensin uutuuden Palatkaa perhoset, jota olen jo kommentoinut, sen jälkeen  2005 ilmestyneen Anna minun rakastaa enemmän, jonka sain Kirjan ja ruusun päivänä kaupanpäällisiksi Suomalaisesta Kirjakaupasta. Tämä väärässä järjestyksessä lukeminen haittasi itse asiassa vähemmän kuin luulin. Uusi teos on tietetenkin kirjoitettu siten, että se on ymmärrettävissä, vaikka ei edellista tuntisikaan.

Heti alkulehdillä selvisi vanhemman kirjan   siirappisen  nimen tausta. Se on näköjään peräisin englantilaisen W. H. Audenin runosta, alkukielellä  Let the more loving one be me. Tunnen englantilaisia runoilijoita olemattoman vähän edes nimeltä, saati että juuri tunnistaisin heidän tekstejään, en siis tätäkään.  Kirjasta myös selviää, että runo oli Suvi Vaahteran (= toinen päähenkilö; tiedoksi niille jotka eivät ole kirjaa lukeneet) löydös, jonka hän näytti Antti Salokoskelle (toinen ph.) ja joka päätyi hänen soololevynsä kansilehdelle. Siinä vaiheessa näiden nuorten ihmisten suhde oli jo ohi. Tätä suhdettahan nämä kaksi kirjaa pääasiassa käsittelevät.

Etsimättä tulee mieleen, että Anna minun rakastaa enemmän on näistä kahdesta parempi. Itkonen käyttää tyylikeinona sanavuolautta ja toisteisuutta, enimmäkseen taitavasti. Paikoin se toki rasitti jo AMRE:ssä, mutta sen saattoi laittaa Antti Salokosken persoonallisuuden piikkiin: tunteellinen ja pateettinen nuorimies siinä purkaa mieltään. PP:ssä tyylikeino alkoi usein  tuntua  rasittavalta hölöttämiseltä, kiusalliselta, jopa nololta ja ontolta. Aikuinen mies sentään!  Ehkä on  tarkoituskin kertoa, että Antti on jäänyt polkemaan paikoillaan, jämähtänyt myöhäisteinin  tuntoihin?

Palatkaa perhoset yrittää  puhaltaa henkeä aika tavalla loppuun kaluttuihin hahmoihin, mikä onnistuu vaivoin, sen verran tehoja heistä on irrotettu jo AMRE:ssä. Se mikä on ensimmäisessä erässä kiinnostavaa ja taitavaa havannointia, alkaa toisella kierroksella maistua pakkopullalta. Minulle kiinnostavin - varmaan omasta iästäni johtuen - on Suvi Vaahteran eli Summer Maplen äiti Leena, joka tekee PP:ssä muutamia reippaita irtiottoja. Sillä lailla! Jo AMRE:ssä Leena ja hänen miehensä Risto ovat uskottavia elämäntilanteessaan kipuilijoita..

AMRE on ollut arvostelumenestys ja lukijoiden suosikki. PP on herättänyt ristiriitaisia tuntoja. Parempi varmaan sekin kuin huomiotta jääminen, oletan?