Yltiömyönteiseen tapaansa Juha Kares ylisti itsenäisyyspäivän blogissaan Suomea koiraharrastuksen mallimaaksi. Suureen osaan tästä suitsutuksesta voi yhtyä. Minusta myönteisintä on, että aivan tavisomistaja huolehtii koirastaan yleensä ottaen hyvin. Meillä on mennyt perille näkemys, että koira tarvitsee riittävästi liikuntaa ja muuta toimintaa. Koirat myös ruokitaan useimmiten kunnolla, ja niiden sairastuessa ihmiset ovat valmiit suuriinkin taloudellisiin uhrauksiin. Se että tilanne on enimmäkseen hyvä, ei tietenkään tarkoita, etteikö ongelmallisiakin tapauksia olisi olemassa.
 
Yksi asia on kuitenkin sieltä ja syvältä, nimittäin koirien kiinnipitomääräykset. Lakihan ei salli koiran pitämistä irti ilman maanomistajan lupaa missään paitsi koirapuistossa ja jollain koulutuskentällä tms. Kuinka ollakaan, Suomen keskikokoisetkin kaupungit ovat pienehköjä maaplänttejä, joita ympäröivät mittaamattomat metsät. Siellä silmänkantamattomissa metsissä ei ole juuri ketään, mutta siellä on riistaa, jonka elämiselle ja pyydystämiselle nämä metsät on pyhitetty. Ja jottei tämä pyhä kaksinaisuus "häiriinny", koulutettuakaan koiraa ei saa päästää metsässä irti, ellei siihen ole maanomistajan lupaa.
 
Juu - esimerkiksi oman kotikaupunkini metsissä on autotien levyisiä latu-uria. On aivan naurettavaa, että näillä urilla ei saisi riistan rauhoitusaikojen ulkopuolella päästää irti  kääpiökoiraakaan, ellei ole pyytänyt siihen lupaa kaupungilta. (Pitäisi itse asiassa joskus kokeilla, saisiko sen luvan ja kukahan siitä päättäisi.) Voin tilittää, että olen rikkonut tätä lakia aina ja tulen varmaan rikkomaan vastakin. Minkäänlaista haittaa eläimille eivät koirani ole aiheuttaneet lukuun ottamatta sitä, että noutajavainaa kaiveli esiin ojamyyrän pesiä kesämökin tontilta. Se ei ollut kivaa ja siihen piti puuttua, vaikka myyrät pihistivätkin perunat ja porkkanat.
 
Miksikö rikon lakia? Sen vuoksi, että koiran pitää saada juosta ilman kahlitsevaa talutinta. Peruskuntoinen ihminen ei pysty juoksemaan setterin tai noutajan vauhdilla pitempiä matkoja, eipä edes kääpiökoiran tahdissa ainakaan spurtteja. Pyörän vierellä juokseminenkaan  ei ole samanlaista kuin vapaana juokseminen. Koiran pitää saada tehdä omia ratkaisuja: nuuskinpa tuosta, menen tuohon mutakuoppaan rypemään, otan tuon karahkan ja raahaan sitä perässäni, heittäydyn tähän selälleni ja nautin elämästä. Koira tarvitsee vapautta paitsi fyysisten rajojensa kokeilemiseen, myös henkiseen virkistäytymiseen.

Meillä myös ylireagoidaan siihen, että koira on irti. Ja tarkoitan vain ja ainoastaan niitä tilanteita, joissa irtipidosta ei ole mitään haittaa, paitsi moraalinen närkästys. Silloin saattaa koiranomistaja kuulla kunniansa. Sanomattakin on selvää, ettei koira saa aiheuttaa haittaa tai varaa sen enempää toisille koirille kuin ihmisillekään. Jos aiheuttaa, silloin on aiheellistakin antaa palautetta koiran omistajalle: hänen arvostelukykynsä on pettänyt.