No niin, ollaan taas vuodenkierrossa siinä vaiheessa, että multasormi alkaa vipattaa. Pari viikkoa sitten tuli jo laitettua itämaan pari soihtuliljan eli rakettikukan mukulaa. Minulla on tapana kokeilla joka vuosi jotain uutta,  tänä vuonna siis ainakin soihtuliljoja. Viikonloppuna laitoin multaan myös talvehtineet gladioluksen mukulat ja vähän uusiakin, eri väriä kuin entiset. Alkuun päästyään  gladiolukset kasvavat vauhdilla, joten niiden hyysääminen sisätiloissa saattaa olla aika hankalaakin. Hyötynä on, että ne sitten kukkivat paljon aikaisemmin; kukkiminen ei jää jonnekin syyskuuhun, jolloin kesämökillä ei juuri edes olla.

Laitoin itämään myös mustasilmäsusannan siemenet. Tähän kasviin minulla on pysyvä viha-rakkaussuhde. Syystä jota en saa selville, se nimittäin joskus kukkii aivan ihastuttavasti ja toisinaan ei. Huonon tuloksen jälkeen päätän aina, että en kasvata niitä enää ikinä - ja yritän parin vuoden tauon jälkeen uudestaan.

Myös salkoruusut ovat lempikasvejani. Niitähän on erivärisiä ja enemmän tai vähemmän kerrottuja. Ensimmäisenä kesänä ne kuitenkin kasvattavat vasta lehtiruusukkeen ja kukkivat vasta seuraavana kesänä. Ne voivat kylväytyä kasvupaikalle itsestäänkin, mutta varminta on kasvattaa se ruusuketaimi seuraavan kesän kukinnan varmistamiseksi. Kuinka ollakaan, kun aioin viime kesänä kasvattaa näitä ruusuketaimia, en löytänyt salkoruusun siemeniä mistään. (Vasta jälkeenpäin ajattelin, että netti olisi saattanut tämänkin asian ratkaista.) Nyt sain siemeniä ja laitoin ne myös itämään. Joskus salkoruusut nimittäin saattavat kukkia jo ensimmäisenä kesänään, jos taimet kasvattaa varhain. Saapa nähdä, miten käy.

Mökilläkin käytiin katsastamassa tilannetta. Alppiruusu sai varjostuskankaan. Mitenkäs omenapuu (= 2½ - 3 m korkea taimi) jakselee? Se on paketoitu huolellisesti. Rungon ympärillä on muovikierukkaa ja kaukana rungosta vielä tiheä verkko. Eipä pääse jänöset kimppuun millään! Juu. Joka ikisen oksan päätesilmut, ne pulleat joihin kai kukat tulevat, oli syöty, myös kaikkein korkeimmista oksista, jonne pääsee vain otus, joka pystyy sinne kiipeämään. Mikä se nyt onkaan, jokin metsämyyrä tai vaivaishiiri? Ihan sama, mutta ei voisi enemmän harmittaa!