Vajaat kaksi viikkoa sitten polvileikkauksessa ollut Pilvi toipuu mainiosti. Tällä hetkellä suurin ongelma alkaa olla, että Pilvi haluaisi jo ruveta ulkona riekkumaan, mikä ei kerta kaikkiaan käy, ei käy, ei käy. Olosuhteet ovat hankalat. Koska lämpötila on vaihdellut nollan kahta puolta, ulkona on liukasta ja roukkeloista.  Pilvi haluaisi kiivetä jäiselle penkalle tutkimaan, mitä muut tyypit ovat sen sairausloman aikana tiedottaneet. Se haluaisi singahtaa valaisinpylvään juureen haistelemaan uutisia. Mutta remmin päässä jarruttaa menoa ärrrrsyttävä ääliö, joka ei yhtään ymmärrä Pilvin pyrkimyksiä vaan torppaa kaikki ideat.

Tutkailin tuossa joutessani vielä tarkemmin kaikkien havannankoirieni polvihistorian; suluissa tutkimusikä:

Minni, polvet 0/0 (1 v 3 kk); eli 14-vuotiaaksi ilman polvileikkauksia.

Ines, polvet 0/1 (1v 4 kk); 0:n polvi leikattiin tapaturman jälkeen nuorehkona, tarkempi ajankohta ei valitettavasti muistisssa; eli lähes 16-vuotiaaksi ilman toisen polven operointia.

Tuisku, polvet 0/0 (1 v 9 kk); polvileikkaukset heti 10-vuotissyntymäpäivän jälkeen ja 11½ -vuotiaana; ei havaittuja tapaturmia kummankaan leikkauksen edellä; eli 13½ vuotta.

Pilvi, polvet 0/0 (24 kk); polvileikkaus hieman alle  11-vuotiaana tapaturman jälkeen; toinen polvi tiivis.

Luna, polvet 0/0 (n. 12 kk); toistaiseksi ei polviongelmia, täyttää 8 vuotta 3/2014.

Kuten tunnettua, nykyään jalostukseen käytettävien koirien polvet on tutkittava uudestaan, jos ne on tutkittu alle kolmevuotiaana  ja jos rodun Pevisa edellyttää polvien tutkimista. Tämä on varmaan hyvä uudistus. Omien koirieni osalta arvelen kylläkin aivan epätieteellisesti, että kolmevuotiaana tehty tutkimus olisi tuskin vielä tuonut esiin merkittäviä muutoksia polvissa. Uskon ongelmien kehittyneen hitaammin.

Silloin tällöin näkee väitettävän, että tapaturmat ovat itse asiassa "tapaturmia", siis yrityksiä peitellä polviongelmia. Meitä ihmisiä on moneen lähtöön, joten näinkin voidaan toki  menetellä. Itse uskon enemmän siihen, että polven rakenteellinen heikkous (jota ihminen ei päältäpäin näe) altistaa sen tapaturmille, vaikka tiiviskin polvi voi joskus paukahtaa. Huono lihaskunto puolestaan ei selitä ainakaan omien koirieni polvien lonksumista, eikä hyvä lihaskunto ole toisaalta sitä estänyt.  Minulla on iso koira -tausta enkä ole koskaan pitänyt kääpiökoiriakaan pehmoleluina, joten ne ovat saaneet liikkua tai joutuneet liikkumaan enemmän kuin keskivertokääpiöt, oletan. Esim. agiltykoirien nivelet joutuvat kuitenkin vielä suurempaan rasitukseen. Puolitosissani olen pohtinut, tuoko nivelen rasitus (esim. runsas liikunta) herkemmin pintaan sen rakenteen ongelmat, kun taas ne koirat, joiden liikunta rajoittuu pihalla tepasteluun, välttyvät operaatioilta ja ovat "terveitä"?

Koirakin on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Omista havannankoiristani muut paitsi Ines ovat olleet/ovat suoraraajaisia sekä  kulmauksiltaan ja mittasuhteiltaan tavanomaisia. Ineksen eturaajat olivat jonkin verran käyrät. Takaraajoista minulla kumma kyllä ei ole tarkkaa mielikuvaa. Kaipa olisi jäänyt mieleen, jos niissä olisi ollut jotain selvästi poikkeavaa! 

Mitähän vielä? En keksi muuta kuin ravitsemuksen. Sanonpa nyt ensiksi, että en usko esim. lonkkadysplasian olevan vain virheellisen ruokinnan syytä. Mutta anyway, omista havaneeseistani neljä vanhempaa ovat syöneet kasvuikänsä kotiruokaa ja siirtyneet sitten teolliseen ruokaan. Luna sen sijaan on syönyt  kiinteään ruokaan siirtymisestä lähtien pääasiassa teollista ruokaa, enimmäkseen Royal Caninia, Oscarin lihapullia raakana ja piimää, kuten muutkin koirani jo vuosien ajan. (En rupea tähän luettelemaan kaikkia ruoan satunnaisempia ainesosia; se ei ole olennaista.) Opin kyllä jokunen vuosi sitten, ettei piimä ei olisikaan koirille terveellistä, mutta en ole  silti siitä luopunut. Ehkä pitäisi?

Mutta näillä reunaehdoilla olen päässyt leikkauttamaan kolme havaneesia  viidestä. Isommista koirista en ole leikkauttanut ainoatakaan, siis polvista, mutta kylläkin kahden koiran pyometran ja yhden nisäkasvaimet. Että semmosta. Hyväksi lopuksi sanon, että pidän vuosikymmenien varrella omistamiani koiria varsin terveinä tuota nisäkasvainkoiraa lukuun ottamatta. Se ei nimittäin ollut kovin vanha kasvaimien ilmaantuessa. Iäkkäillä koirilla on toki sairauksia ja kremppoja, mutta niinhän meillä vanhuksilla pakkaa olemaan, vaikka olisimme peräisin ulkosiitosyhdistelmistä. (Ja tämä ei sitten ole kannanotto sisäsiittoisuuden puolesta, jos joku tosikko sen niin tahtoo tulkita.)

P.S. Tulipa vielä jälkijunassa mieleeni, että polvet tutkinut eläinlääkäri vaikuttaa omalta osaltaan siihen, millaisina koiran polvia pidämme. Tunnetusti tutkimustulokset vaihtelevat, muutamissa tapauksissa yllättävästikin. Muistaakseni Minnin polvet tutki eri eläinlääkäri (siis vuonna 1991!) kuin muiden koirien, jotka on tutkinut sama eläinlääkäri silmäpeilauksen yhteydessä, Niin että ainakin näiden neljän koiran tulokset ovat keskenään linjassa ja vertailukelpoisia.

19.2. selkeytetty polvitulokset helppolukuisemmiksi. Ja lisäksi tuli mieleen vielä sellainenkin seikka, että sekä Tuiskun että Pilvin ravi muuttui vanhana ikään kuin epätahtiseksi, milloin enemmän, milloin vähemmän. Muistan miettineeni, onko se vain vanhuuden jäykkyyttä vai yrittääkö koira ns. keventää johonkin raajaan kohdistuvaa painetta. Uskoisin nyt viisastuneena, että molempia.