Susanna Thomader on ehdottanut (Havannalainen 4/2015), että Havannalaiset ry ryhtyisi ajamaan muutoksia havannankoiran rotumääritelmään. 

Ensinnäkin ST ehdottaa, että rotuun voitaisiin kehittää lyhytkarvainen muunnos. Olen tässä blogissa 28.8.2010  kirjoittanut lyhytkarvaisesta havannankoirasta, joiten yritän nyt kommentoida asiaa vain lyhyesti.

Havannankoiran kokoiselle, rakenteiselle ja luonteiselle mutta turkiltaan helppohoitoisemmalle koiralle olisi kysyntää. Sen näkee esimerkiksi nettipalstojen rotukyselyistä. Luulen, että tälläinen koira vielä ilmestyy markkinoille. Voi olla, että se kehitetään havannankoirien pohjalta tai sitten ei. Helpointa saattaisi olla, jos jostain löytyisi jokin vielä käyttämätön maatiaiskanta, josta voitaisiin satuilla, että niitä koiria on ollut olemassa vuosisatoja ja ne ovat esiintyneet niiden ja näiden taiteilijoiden maalauksissakin. Että kyse on vain rodun elvyttämiestä. Kohta se olisi FCI:n listoilla.

Toinen ST:n esittämä asia on turkinlaatu. ST ehdottaa, että rotumääritelmän sana pehmeä korvattaisiin sanalla silkkinen, Kannatan lämpimästi!  Vaikka terveys, rakenne ja luonne ovat jalostuksellisesti koiran  tärkeimmät ominaisuudet, ei karvanlaatukaan ole merkityksetön. Ensinnäkin oikea karvanlaatu on osaltaan myös oikean rotutyypin määrittäjä: bichon-rodut (FCI 9.1)  eroavat toisistaan paitsi rakenteeltaan, myös karvanlaadultaan. Toiseksi: oikealaatuinen, niukasti tai ei lainkaan pohjavillaa sisältävä, silkkinen turkki on huomattavasti helppohoitoisempi  kuin liian pehmeä, pohjavillallinen, runsas höttöturkki.  Se ei takkuunnu niin helposti ja hylkii likaa päinvastoin kuin pumpulinen turkki, joka käyttäytyy kuin lian suhteen kuin imupaperi. Oikealaatuisen turkin pitäminen kunnossa on siksi sekä omistajan että koiran kannalta miellyttävämpää

Käsitys oikeasta karvanlaadusta hämärtyy kuitenkin valitettavan helposti. Kun riittävän suurella osalla koirista on vähemmän laadukas turkki, sitä aletaan pitää normaalina: tällaisia niiden kuuluu ollakin. Virheestä tulee normi. Tätä kehitystä pitäisi jarruttaa. Ehkä rotumääritelmän muuttaminen ei paljon auttaisi, mutta  olisipahan edes yritetty tehdä jotain.

Kolmas ST:n esille ottama seikka on väri. (Tästäkin olen kirjoittanut jo aikaisemmin.) Useinhan rodun harrastajat kai mieltävät, että kaikki värit ovat havannankoirilla sallittuja. Se ei pidä paikkaansa: rotumääritelmä luettelee sallitut värit; ne värit joita ei mainita, eivät ole sallittuja. Eri asia sitten on, miten nykyistä määritelmää pitäisi tulkita. Mielestäni siitä ei ota selvää erkkikään. Määritelmä mainitsee esimerkiksi neljä eri ruskean sävyä. Olen aivan nolla värigeeneissä, joten en tiedä, miten havannanruskea ja tupakanruskea eroavat genetiikaltaan toisistaan vai eroavatko mitenkään, enkä erota niitä edes ilmiasuina. Kumpi edellä mainituista on muotiväri suklaa vai onko se punaruskea? Mitä tarkoittaa, että hieman hiilikkoväriä sallitaan kellanruskeissa koirissa? Paljonko on hieman? Sitäkö ei saa olla koirassa, joka ei ole kellanruskea eri sävyissä? Mitä sitä paitsi on hiilikko? Mustaa vai harmaata vai kumpaa tahansa? Entä mikä rotumääritelmän mainitsema väri on koirissa esiintyvä harmaa? Haalistunut mustako? Tai sininen, jollainen on ollut esillä ainakin Ranskassa, muistan lukeneeni?  Onko jokin koira hylätty näyttelyssä värinsä vuoksi, minkä värinen?

Yksinkertaisinta olisi muuttaa rotumääritelmää siten, että kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja lukuun ottamatta sellaisia kuin merle x merle jne. Toinen vaihtoehto olisi selkeyttää värit siten, että havannankoiran sallitut värit ovat valkoinen/luonnonvalkoinen, musta, ruskea eri sävyissä vaaleasta tummaan sekä näiden värien yhdistelmät. 

Rotumääritelmän muutokset hyväksyy FCI:n puitteissa rodun kotimaa.(Sitten on tietysti paljon maita, joissa viis veisataan rodun kotimaan määritelmistä.)  Ainakin vuoden 2009 rotumääritelmässä havannankoira on vielä ns. FCI-rotu. Onko Kuubasta sen jälkeen jo tullut rodun kotimaa? En tunne rotumääritelmien hallinnoinnin protokollaa, mutta riippumatta siitä, mille taholle ehdotukset määritelmän muuttamisesta pitäisi osoittaa, muutoksia karvanlaadun ja värin suhteen kannattaisi lähteä ajamaan; lyhytkarvaisuuden suhteen olen skeptisempi. Yhteistyö on voimaa: löytyisikö Pohjoismaiden ja miksei Keski-Euroopankin rotuyhdistyksistä halukkuutta lähteä yhdessä edistämään asiaa? Leveämmät hartiat voisivat olla tarpeen.