Pienoinen myrsky vesilasissa nousi taannoin siitä, että kokenut ulkomuototuomari, kasvattaja ja trimmaaja Soile Bister oli Koiramme-lehden mukaan  trimmaustilanteessa lyönyt koiraa metalliesineellä ja puristanut sitä kuonosta kaksin käsin. Tapauksen jälkeen koiran omistaja oli vienyt koiransa eläinlääkäriin, jossa koirasta ei ollut löytynyt ulkoisia vammoja. Lisäksi hän oli tehnyt Bisteristä rikosilmoituksen, jonka perusteella Bisterille oli annettu sakko lievästä eläinsuojelurikoksesta.

Tapauksen vuoksi Kenneliiton kurinpitolautakunta oli päättänyt erottaa Bisterin Kennelliiton jäsenyydestä vuoden 2022 lopuun saakka ja antaa hänelle rekisteröintikiellon vuoden 2020 loppuun saakka. Bister oli itse luopunut tuomarioikeuksistaan.

Mitteepä tästä pitäisi ajatella? On vaikea muodostaa mielipidettä tietämättä, mitä oikeasti on tapahtunut. Koiran lyöminen ei tietenkään ole asiallista. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että kyseessä on vieraan ihmisen koira. Sen  omistajalla on oikeus  edellyttää, että koiraa kohdellaan trimmaamossa  ammattimaisesti. Päreitä ei saisi polttaa. 

Mutta mutta. Kaksi asiaa tässä jutussa mietityttää: rikosilmoitus ja Kennelliiton Bisterille määräämä rangaistus. Oliko rikosilmoitus todellakin tarpeen? Viime aikoina on nimittäin alkanut tuntua, että poliisia kuormitetaan tekemällä rikosilmoituksia  mitättömiltä vaikuttavista asioista.  (Juu, juu, en voi tietää, oliko tämä tapaus mitätön. Se riippuu siitä, millä tavalla Bister löi koiraa.) Rikosilmoitusten rustaaminen pikku asioista kertoo kuitenkin  yhteiskuntamme turvallisuudesta. Meillä eivät lapset silpoudu pommituksissa. Huumekartellit eivät toistaiseksi terrorisoi yhteiskuntaa ja käy sotaa keskenään. Ei ole Boko Haramia, joka ryöstäisi 100 tyttöä koulusta. Ei nälänhätää eikä malariaa. Ei hirvittäviä luonnonkatastrofeja. Niinpä meillä on varaa kitistä vähästä. Tästä etuoikeudesta saisimme olla kiitollisia.

Joka tapauksessa Kennelliiton kurinpitolautakunnan Bisterille antama rangaistus on mielestäni ankara, jopa kohtuuton, jälleen sillä varauksella, että en tiedä, mitä tilanteessa tapahtui. 

Eläimen lyöminen ei kuitenkaan ole aina eläinsuojelurikos. Ravikilpailuissa hevosta saa lyödä, kunhan tekee sen sääntöjen määräämällä tavalla. Hippoksen sivuilta (www.hippos.fi)  voi tutustua ravikilpailusääntöihin, joissa on pitkä sepustus siitä, millä tavalla hevosta saa lyödä. Jos haluaa nähdä, millaista sallittu lyöminen on käytännössä, voi esimerkiksi katsoa, miten Hannu Torvinen lyö Ranch Kellyä  Suur-Hollola-ajon loppusuoralla. Torvinen ei ole tässä se näytelmän konna; kuka tahansa kuski olisi varmaan "kannustanut" hevosta kuten Torvinen. Sääntöjen vastaisesta lyömisestä puolestaan annetaan  sakot, räikeissä tapauksissa myös jokunen viikko ajokieltoa. Poliisiasia sekään ei ole.

Miksi siis koiraa ei saa lyödä mutta hevosta saa? En minä vaan tiedä.

 

Lisäys 18.9. Luin Kennelliiton ylläpitämältä www.koirammme.fi -sivustolta, että Bister oli näpäyttänyt trimmaamaansa koiraa sakseilla. Jos näpäytyksellä tarkoitetaan tässä samanlaista toimenpidettä, jollaista itse nimittäisin näpäytykseksi, niin siinä tapauksessa sekä rikosilmoitus  sakkoineen että Kennelliiton Bisterille määräämä sanktio ovat mielestäni yliampuvia.