Blogi on ollut kesannolla, tai pikemminkin vaipumaisillaan talviuneen. Ei oikein ole ollut asiaa - eikä pahemmin ole nytkään. Panen kaiken pimeyden piikkiin. Kun eilisaamuna katsoin ikkunasta ulos joskus seitsemän jälkeen, luulin, että katuvalot ovat sammuneet. Kurkistin toiselle puolelle: eivät olleet. Oli säkkipimeää, koska aurinko ei ollut vielä noussut mutta myös sen vuoksi, että taivas oli pilvessä ja oli lisäksi sumuista. Hyvä että vastapäinen talo näkyi. Sumut ovat täällä tähän aikaan vuodesta yleisiä. Johtuneeko siitä, että järvet ympäröivät kaupunkia? Vai onko sumua kaikkialla, en tiedä. Mutta eipä auta kuin käynnistyä päivään, vaikka kuinka tekisi mieli vetää peitto takaisin korviin. No, tää on aina tätä.