Tulipa vanhasta muistista vilkaistua semmoista muinaisjäännettä kuin Lemmikkipalstat (www.lemmikkipalstat.net). Ihme, että se sinnittelee vielä hengissä näiden uudempien alustojen puristuksessa!

Anyway, joku siellä kyseli, milloin  kääpiökoiralla on  mörköikä tai murrosikä. Jaa-a. Koiria on tullut omistettua kohta 40 vuoden ajan, neljästä eri rodusta, eikä minusta ainoallakaan koirallani ole ollut mitään mörköikää. En edes tiedä, mitä sillä varsinaisesti tarkoitetaan. En kuitenkaan kiistä, etteikö sellainen kehitysvaihe voisi olla olemassa. Ehkä en vain ole huomannut sitä tai jotain.

Toinen asia, joka taas kerran pisti silmään, on rauhoittumisen opettaminen koiralle. Häh? Omat rotuni - kultainennoutaja, cockerspanieli, englanninsetteri ja havannankoira - ovat mielestäni kohtalaisen toimeliaita, elleivät suorastaan vilkkaita, mutta yhdellekään koiralleni ei ole tarvinnut opettaa rauhoittumista. Niillä ei ole ollut kymmentä harrastusta nose workista rally-tokoon; siitä huolimatta ne eivät ole hyppineet seinille. En pidä tätä omana ansionani. Ehkä koirillani on ollut niin armottoman tylsää, että niiden rauhallisuus kotioloissa on itse asiassa ollut tylsistymistä? Se kuitenkin mietityttää, kuka tarvitsee ylivilkkaita (ja stressaantuvia?) koiria? Mihin suuntaan luonteet ovat kehittymässä vai tulkitsenko vain tilannetta väärin?

Ja sitten kolmas kestoaihe, liikunnan määrä. Jollakin kirjoittajalla on kuriton nuori jenkkicockeri, jonka saamiseksi aisoihin hän kyseli neuvoja. Hän saakin asiallisia ohjeita. Sitten keskusteluun liittyy se pakollinen ei pitäsi ottaa koiraa, jos sille ei viitsi tarjota riittävästi liikuntaa -tyyppi. Tässä tapauksessa sopiva liikunnan määrä olisi kirjoittajan mielestä neljä tuntia päivässä. Just. On toki olemassa liikuntaa ja liikuntaa. Jos koiran kanssa madellaan hitaasti lyhtypylväitä nuuskutellen, neljässäkään päivittäisessä tunnissa ei edetä huimia matkoja. Jos sen sijaan ollaan neljä tuntia maastossa koira irti, liikunnan määrä on eri lukemissa. On tietenkin koirakohtaista, mikä on riittävä tai sopiva liikunnan määrä, mutta väittäisin, että suurin osa koirista pärjää vähemmällä kuin neljällä tunnilla per arkipäivä. Viikonloppuisin voi sitten panostaa liikuntaan retkeilemällä vaikka koko päivän maastossa.

Olen kertonut tämän ennenkin, mutta kerron silti taas kerran; yritän olla lyhytsanainen. Ex-kesämökin tontti oli käytännössä oma niemi, josta naapurit olivat melko kaukana. Kaikki koirat saivat  olla aina irti, paitsi juoksuaikoina. Ainoakaan ei karannut maisemiin. Isot koirat ja cockeri keksivät itselleen tekemistä, kuten mutakuoppien kaivelua (etsivät vesimyyrien pesiä), uimista ja lelujen noutamista vedestä. Havannat sen sijaan ottivat rennosti. Enimmäkseen ne makailivat siellä, missä ihmisetkin olivat. Kun ne siis saivat itse valita, minkä verran liikkuivat, liikunnan määrä supistui vähiin verrattuna kaupungissa tehtyihin remmilenkkeihin. Mitä opimme tästä? Emme välttämättä mitään. Ehkä ne olivat niin voimakkaasti ehdollistuneet kuvioon liikunta = remmi, ettei pikku päähän pälkähtänyt ruveta järjestämään toimintaa ihan itse. (Anteeksi vain havat, kyllähän te vähän hippasta juoksitte siellä ja nykyisellä datsalla, aivan, mutta ei se juostu matka kovin pitkä ole...)