Vuodet eivät ole veljeksiä. Muutama vuosi sitten maa oli jo maaliskuussa lumeton. Nyt  lunta on virallisen mittauksen mukaan 95 senttiä, ja lisää sataa yhä. Tavallisesti lunta ei juuri ole vappuna, joitain pohjoisrinteiden varjopaikkoja ja kinostuma-alueita lukuun ottamatta. Nyt on vaikea uskoa, että kaikki tämä lumi sulaisi vajaassa neljässä viikossa. Sitä paitsi jonkin pitkän ajan ennusteen mukaan kevät olisi kaksi, kolme viikkoa myöhässä. Kiva.

Se hyvä puoli paksussa lumipeitteessä on, että aratkaan kasvit eivät kärsine  ainakaan kylmyydestä. Sitä kuvittelisi esimerkiksi jaloruusujen olevan tämän talven jäljiltä hyväkuntoisia, varsinkin kun jo joulukuussa ennen kovia pakkasia mätkähti 40 cm lunta. Ruusut olivat kylläkin syksyllä surkean kesän jäljiltä vaisuja, joten varmaan niitä joutuu taas jonkin verran uusimaan kuten aina.

Puutarhan vuosikin pitäisi vähitellen käynnistää laittamalla gladioolusten mukulat multaan ja kylvämällä niiden kesäkukkien siemenet, joiden taimet olisi tarkoitus kasvattaa itse. Se onnistuu vaihtevalla menestyksellä. Vanhat tutut menestyvät kyllä, mutta minulla on tapana kokeilla aina  jotain uutta, eikä uutuuksista aina  ei tiedä, ovatko ne helppoja ksvatettavia vai vaikeita nirppanokkia. Nyt on kokeilussa esimerkiksi koristetupakka ja aitoelämänlanka. Kaksivuotinen mutta itse kylväytyvä maariankelllo olisi tarkoitua saada viihtymään perennapenkissä. 

Mökille olisi mukava päästä fiilistelemään, mutta tie oli ainakin maaliskuun alkupuolella pöperöinen. Pienehkö traktori, jolla tietä enimmäkseen kai auraillaan, ei oikein riiitä suurten lumimassojen siirtelyyn. Tosin perille pääsee myös jalan. Kävelymatkaa on vain reilu kilometri, ja vasta aivan loppupätkällä saattaa tarvita lumikenkiä, ellei hangessa kahlaaminen innosta.