Katja Kettu murtautui suomalaisten nykykirjailijoiden ykkösketjuun romaanillaan Kätilö, joka on viime vuosien mieleenpainuvimpia teoksia. Kettu jatkaa osittain samoilla aineksilla novellikokoelmassaan Piippuhylly. Piippuhyllyssä on Kätilöstä tuttuja henkiöitä kuten Johann Angelhurst, Vikasilmä ja  Aune Näkkälä. Jäämeren rannalla ollaan mutta siellä ei tällä kertaa pysytä vaan tarinat sinkoilevat milloin Keski-Eurooppaan,  milloin Venäjälle,  Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan. Yhdistävänä tekijänä ovat olevinaan piiput, mitä en ihan ymmärtänyt. Minulle piiput jäivät merkityksettömäksi sivuseikaksi.

Muuten novellit ovat ehtaa Kettua. Seksiä ei säästellä. Tai oikeastaan seksi ei sanana  istu näiden tarinoiden yhteyteen. Se on liian söpöstelevä ilmaus. Halu, himo, kiima kuvaavat paremmin Ketun vereviä henkilöitä, jotka sätkivät ja rimpuilevat kohtalonsa kourissa. Pannaan haisemaan! Välillä homma alkaa mennä överiksi, lähes huvittavaksi, kuten novellissa Grisha (= Rasputin), jossa ollaan mukana murhaamassa Rasputinia. Toisaalta Piippuhyllyn henkilöt ja ihmiskohtalot osaavat olla myös riipaisevia.

Kuten Ketulla aina, ilmaisuvoimainen kieli kannattelee näitäkin tarinoita. Ja kun mielikuvitustakin riittää, tuloksena on muheva kokonaisuus.