Minna Rytisalon romaani Rouva C. kertoo - jos nyt joku ei sitä tiedä - Minna Canthista. Rytisalo on valinnut kuvattavakseen elämänvaiheen, joka edelsi Canthin varsinaista uraa kirjailijana. Nuori Minna Johnson lähtee Jyväskylän seminaariin opiskellaksen opettajaksi, mutta lopettaa opinnot avioiduttuaan opettajansa, lehtori Canthin kanssa. Perheeseen syntyy kuusi lasta ja seltsemäs on tulossa, kun Canth kuolee. Minna palaa lapsuudenkotiinsa Kuopioon ja alkaa huolehtia perheen kauppaliikkeestä.

Minna Canhtin elämänvaiheet ovat ainakin kirjallisuuden harrastajille tuttuja, mutta Rytisalo ei tietenkään ole kirjoittanut romaaniaan kerratakseen niitä. Hän pyrkii eläytymään Canthin sielunmaisemaan ja niihin valintoihin, joita nuori Minna teki, ja näiden valintojen seurauksiin.

Opiskelemaan lähteminen vaatii Minnalta tahdonvoimaa, mutta seminaari on hänelle ainakin osittainen pettymys. Sieltä ei löydykään sellaista hengenheimolaisuutta ja kipinää, jota hän olisi kaivannut. Paitsi lehtori Canthin taholta. Minna kuitenkin keskeyttää opinnot ensimmäisen vuoden jälkeen. Teoksen jälkisanoissa Rytisalo kertoo, ettei varsinaista syytä lopettamiseen tiedetä. Fiktioon hän on kehitellyt  parikin syytä. Oli miten oli, tauon jälkeen Minna palaa Jyväskylään jatkaakseen opintojaan, mutta suostuu sitten Canthin kosintaan, vaikka oli aikaisemmin antanut hänelle rukkaset.

Minnasta tulee vaimo ja äiti. Tätäkö hän oli tavoitellut? Ei. Oletuksena oli, että naisopettaja on perheetön, mutta luopuu ammatistaan, jos menee naimisiin. Minna ei kuitenkaan ehtinyt edes valmistua ennen avioitumista. Hänen lahjakkuutensa on tyhjäkäynnillä. Välillä hänet valtaa masennus, välillä on tarmokkaampia kausia, jolloin  Minna alkaa avautua ulospäin: mitä tapahtuukaan häntä ympäröivässä yhteisössä, entä koko yhteiskunnassa. Siitä pitää ottaa selvää ja siitä pitää kirjoittaa, ensin lehtiartikkeleita, sitten jo näytelmä. Siitä se lähtee, kirjailijanura. Mutta totuudenpuhuja ei löydä yösijaa, sen saa Minnakin tuntea. Hän on outo lintu pikkukaupugin rouvien joukossa. Onneksi aviomies ymmärtää.

Sitten kaikki romahtaa aviomiehen varhaiseen kuolemaan. On aloitettava alusta Kuopiossa. Se onnistui, kuten tiedämme. Jyväskylän vuodet olivat kasvattaneet nuoresta naisesta sen Minna Canthin, jonka  tunnemme ensimmäisenä merkittävänä naiskirjailijana ja menestyvänä liikenaisena.

   Joskus loppu on vasta alku, hän tiesi, sillä muuta ei ollut kuin todellisuus, ja tässä se oli ensimmäinen kahvikuppi Kuopiossa, se oli äiti joka ei jättäisi lapsiaan, se oli nainen joka astui reestä kahden jalan varaan eikä horjunut, tämä ihminen joka ajatteli: en pelkää. 

Rytisalo on luonut nuoresta Minnasta vivahteikkaan kuvan. Ehkä se on myös näköinen, mene tiedä. Minulla on taipumusta pikkusen vierastaa näitä historiallisten henkilöiden rekonstruktioita, mutta luen niitä silti. Kaikkien lukeminen ei ole ollut yhtä juhlaa; Rouva C:n luin mieluusti.