Pilvi, 11 vee, on ollut kiitettävän terve koira. Eläinlääkäriä se on tarvinnut pariin hammaskiven poistoon ja jälkimmäisen synnytyksensä keisarinleikkaukseen: kaksi pentua oli tunkemassa rinnakkain synnytyskanavaan eikä tietenkään mahtunut tulemaan ulos. No joo, nyt sitten lauantaina Pilvi touhusi eteisessä  vierasta vastaanottamassa ja liukastui pienoiseen vesilätäkköön, joka varmaan oli tullut lattialle lumisista kengistä. Liukastuminen näytti kuulemma vaarattomalta, mutta Pilvi kuitenkin parkui tovin. Viikonlopun aikana se käveli välillä normaalin näköisesti, välillä piti jalkaa ylhäällä. Oli selvää, että eläinlääkäriin lähdettäisiin. Maanantaina jalka tutkittiin ja tiistaina leikattiin polvi...Huoh!

Nuorena Pilvillä oli 0:n polvet, mutta ristisiteet ovat varmaan vuosien varrella löystyneet. Tuskin vähäinen kompurointi muuten olisi saanut vaurioita aikaan, oletan. Onneksi toisessa polvessa ei ollut havaittavissa löysyyttä. Elättelen siis toivoa, että Pilvi porskuttaa loppuelämänsä ilman toisen polven leikkausta. Leikkaukset eivät ole koskaan hauskoja, ja mitä vanhemmasta koirasta on kyse, sitä enemmän joutuu miettimään leikkauksen järkevyyttä ja tekemään vaikeita päätöksiä sen suhteen, mikä on koiran etu.

Tänä talvena on koiraharrastus näyttänyt ikävämpiä puoliaan, mutta sellaistahan se on, vaihtelevaa.