Sitä kuvittelisi, että koirat ovat tavalliseen arkeensa suht tyytyväisiä, vaikka arki junnaakin eteenpäin rutiinilla. On aamu- ja iltalenkki ja pidempi ulkoilu iltapäivällä. Vähän tylsästi kierretään useimmiten samaa lampea, mutta välillä sentään suunnataan toisaalle. Vaihtoehtoja onneksi on. Tämän ohella puuhataan kaikenlaista pientä, eivätkä kodissa asuvat koirat toki koskaan ole eristyksissä vaan pyörivät mukana kaikessa. Ne eivät hypi seinille, kiukuttele, riehu tai haukottele pitkästyneinä. Kaikki hyvin?

Niin varmaan osapuilleen onkin, mutta välillä saa muistutuksen toisenlaisesta todellisuudesta. Koirat eivät ole muutamaan viikkoon olleet kummallakaan kesämökillä. Vettä on satanut niin tiuhaan, ettei havannankoirien kanssa ole ollut mitään mieltä lähteä mökille kastumaan tai sadetta pitämään. Mutta tänään ne pääsivät mukaan - ja nokkelina tyyppeinä huomasivat sen tietenkin  ennen kuin oli lähdettykään. Ja sitten viuhotettiin sinne tänne, ketkuiltiin ja kiemurreltiin niin, ettei pantoja ollut saada kaulaan, vinguttiin, kiljuttiin ja haukuttiin. Autoon mennessä piti tietenkin kiskoa tukka putkella. Tavallisesti koirat aloittavat autossa vinkumisen, kun käännytään asvaltilta hiekkatielle, jossa ne ovat varmoja, mihin ollaan menossa. Nyt niiden piti roikkua ikkunassa ja vinkua koko menomatka. Onneksi matkaa puutarhamökille ei ole kuin 6 - 7 kilometriä.

Kaikesta säi käsityksen, että koirista oli hirrrmu hauskaa vaihtaa välillä maisemaa. Niin, ehkä niiden arki on sittenkin vähän tylsää?