En ollut kuullutkaan norjalaisesta kirjailijasta Tore Renbergistä ennen kuin luin hänen viime vuonna suomeksi ilmestyneen teoksensa Huomenna nähdään. Eipä ihme, sillä teos on ensimmäinen  Renbergiltä suomennettu romaani, joita hän on kirjoittanut  kaiken kaikkiaaan 13, lisäksi elokuva- ja näytelmäkäsikirjoituksia.

Romaanin Huomenna nähdään tapahtumat tiivistyvät neljään intensiiviseen vuorokauteen, joita takaumat taustoittavat. Henkilöt ovat rupusakkia; tämä sanottuna ilman ylenkatsetta. Vain 17-vuotias Sandra on ns. hyvästä perheestä, mikä ei kuitenkaan suojaa Sandraa. Sandra on rakastunut Danieliin, jolla on rankka tausta. Hän asuu sijaiskodissa Ingerin ja tämän kuuron tyttären Veronikan luona. Taloudellisiin vaikeuksiin peliriippuvuutensa vuoksi ajautunut Pål on kahden teini-ikäisen tytön, Tirilin ja Malenen, yksinhuoltaja. Vaimo on häipynyt. Apua vaikeuksiinsa Pål ajautuu hakemaan nuoruudessa tuntemiltaan sisaruksilta Jan Ingeltä ja Cecileltä ja heidän kanssaan kimpassa olevalta Rudilta. He ovat pikkurikollisia, kuten myös joukkoon kuuluva mutta vankilassa istuva korealainen Tong. Sisarusten äiti on kuollut ja isä jättänyt lapset yksin muutettuaan Jenkkeihin. Rudi ei halua, että hänen taustastaan puhutaan. Tong on adoptoitu Norjaan.
 
Tuntuuko liiankin osoittelevalta? Että kun on saanut huonot kortit elämäänsä, niin pieleen väistämättä menee? Juu, mutta Renberg rakentaa henkilöitään erittäin taitavasti. He eivät ole yksiulotteisia luuserin prototyyppejä, vaan myötätuntoa herättäviä ihmisiä rupisuudestaan huolimatta. He sinnittelevät. He miettivät, miksi elämä on mennyt niin kuin mennyt ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Esimerkiksi Cecile katsoo siistiä maalaistaloa ja miettii, olisiko hänestä voinut tulla maatalon emäntä sen sijaan, että hän on pikkurikollisen avovaimo. Oma porukka tuo kuitenkin turvaa, ja keskinäisen solidaarisuuren rakoilu pyritään estämään. Kun siinä ei loppupeleissä onnistuta, Jan Inge heittäytyy suorastaan runolliseksi:
 
"Tongissa oli liian vähän rakkautta", Jan Inge kuiskasi, kun oli kulunut vähän aikaa. "Ja ehkä se on asia, joka me voidaan ottaa tästä opiksi", hän lisäsi mietteissään, "että kaikessa on aina kyse rakkaudesta."
 
Kirjan tapahtumajuonen yllä leijuu alusta alkaen uhkaava tunnelma. On kuin ukkonen lähestyisi. Lukija odottaa koko ajan, milloin rysähtää.  Hän  seuraa katastrofin lähestymistä sydän läpättäen: voi voi, peräänny, valitse toisin, lähde pois NYT! Ja sitten kuitenkin rysähtää, minkä lukija on toki osannut ennakoida. Renbergin teoksessa on dekkarin ja rikosromaanin ominaisuuksia, vaikka se ei varsinaisesti ole kumpikaan. Tämä lajien rajojen hiutuminenn on nykyään tavallista.
 
Huomenna nähdään on jaettu lyhyehköihin, otsikoituhin lukuihin, mikä tekee kärryillä pysymisestä helppoa, joten kirjan paksuutta (n. 650 s.) ei kannata säikähtää, vaikka olisi pikkasen tottumattomampi lukija. Ajattelen tässä ennen kaikkea nuoria lukijoita, joille teoksen teinit tarjoaisivat paljonkin tarttumapintaa. Huomenna nähdään aloittaa kustantajan mukaan Teksas-sarjan. Lisää suomennettua Renbergiä on siis odotettavissa. Ilmoittaudun lukijoiden joukkoon!
 
P.S. Teoksen on suomentanut Outi Menna, ansiokkaasti kuten aina.