Mistähän syystä koiran myymisestä/ostamisesta on tullut omituinen viidakko, josta ei ota selvää erkkikään, saati ensimmäisen koiran ostaja. Ihmiset suostuvat tuosta vaan ehtoihin, jotka eivät tulisi kuuloonkaan jonkin esineen ostossa: kauppias lainaa televisiotasi muutaman kerran vuodessa ja sinä kuljetat sen hänelle omalla kustannuksellasi; jos haluat luopua perämoottoristasi, et voi myydä sitä serkullesi, koska kauppiaalla on siihen etuosto-oikeus!

Minulla on tähän tilanteeseen vakio-ohje: jos olet aivan noviisi koiraharrastuksen parissa eikä osaavia tuttujakaan ole avuksi, osta pentu vain, jos voit ostaa sen kokonaan omaksi ja ilman muita kuin terveystutkimuksiin liittyviä lisäehtoja. Terveystutkimuksiinkin liittyvät lisäehdot pitää käydä kasvattajan kanssa läpi. Moni ei esim. tule ajatelleeksi, ettei kaikkia tutkimuksia tehdä kotipaikkakunnalla eikä edes kovin lähellä. Jos on luvannut tutkituttaa koiran, ei ole reilua ruveta sitten vinkumaan, että ei kai  meidän sentään tartte lähteä parin sadan kilometrin päähän niihin tutkimuksiin, kun sillon pitäis saada töistä vapaata tai lapsille hoitaja.  Kyllä pitää, jos niin on sovittu.

Entäpä lisäehto, jossa sovitaan näyttely- tai koekäynneistä? Kannattaa ottaa huomioon, että esimerkiksi turkkirotuisen koiran näyttelyttäminen saattaa olla kokemattomalle vaativaa, eikä se ilmaistakaan ole, olipa rotu mikä tahansa. Samaa koskee koetuloksia. Riittävätkö aika,  innostus ja taidot niiden saavuttamiseen varsinkaan, jos kotipaikkakunnalla ei ole treeniryhmää, jolta saa apua.

Jotkut kasvattajat kirjaavat lisäehdon, että heillä on etuoikeus ostaa koira, jos siitä halutaan luopua. Koiran parhaaksihan se on kai tarkoitettu, mutta tulkintavaikeuksia on tiedossa. Millä hinnalla koira esimerkiksi palautuu kasvattajalle? Sitä paitsi jotkut pitävät tätä lisäehtoa jo lähtökohtaisesti pätemättömänä. En tiedä, ovatko he oikeassa vai väärässä.

Monet lisäehdot liittyvät koiran jalostuskäyttöön: jalostusoikeuden pidätys, kohdun vuokraus eli liisaus, koiran yhteisomistus ja sijoittaminen ovat kasvattajan keinoja turvata itselleen jalostusmateriaalia. En ryhdy nyt käymään näitä läpi. Sanonpahan vain, että netti on pullollaan esimerkkejä riidoista, joihin näiden sopimusten tutkinnassa on ajauduttu. No joo - onnistuneitakin tapauksia on; niistä ei vain pidetä meteliä.

Kun sinulla sitten on hiemen enemmän kokemusta rodusta, koirista yleensä, koiriin liittyvistä harrastuksista ja omista mielenkiinnon kohteistasi, tunnet kasvattajia ja heidän toimintatapojaan ja periaatteitaan, olet paljon varmemmalla pohjalla pentua ostaessasi ja voit turvallisemmin mielin ostaa myös pennun, jonka kauppasopimuksessa on lisäehtoja ja jonka omistaminen edellyttää yhteistyön tekemistä kasvattajan kanssa.

Ja korostanpa nyt vielä kerran: suostu vain sellaisiin lisäehtoihin, joita aiot noudattaa ja noudata myös. Usein nimittäin näkee neuvon, että "voithan sä allekirjoittaa sen sopparin, ei se oo kumminkaan pätevä, sun ei tartte siitä oikeesti välittää". Tämä on huono ja vastenmielinen neuvo.