Sorjonen oli pakko katsoa, kun sitä niin voimallisesti puffattiin. Joo. Ainakaan tämä ensimmäinen jakso ei vakuuttanut. Visuaaliset viittaukset tanskalais-ruotsalaiseen Siltaan olivat varmaankin tahallisia, mutta olivatko ne  fiksuja vaiko vain matkimista? Näyttelijöiden puhe, varsinkin Ville Virtasen mutina, puuroutui siinä määrin, että harkitsin tekstityksen laittamista päälle. Virtanen on minusta aina ollut jähmeä ja yksi-ilmeinen näyttelijä, eikä eilinen esitys muuttanut käsitystäni. (Parasta Virtasta ovat mielestäni hänen kaksi kirjaansa!) Tänään kuulin Virtasen haastettelun radiosta ja kas - Virtanen puhui sujuvasti, selkeästi ja kiinnostavasti. Muut näyttelijät eivät vielä olleet niin paljon esillä, että olisivat varsinaisesti päässeet näyttämään osaamistaan. Juonen pätkiä heiteltiin kehiin, mutta se toki on ensimmäiselle tai ensimmäisille jaksoille tyypillistä. Pimeääkin oli, kuinkas muuten. Muitakin lajityypin kliseitä riitti. Paljon porua, vähän villoja? Toivottavasti ei. Kyllähän sitä toivoo, että Suomikin pääsisi vihdoin mukaan nordic noir -buumiin, edes nyt kun se alkaa olla loppuun kaluttua.