Maria Peuran esikoisteos On rakkautes ääretön on niitä teoksia, jotka informaatioähkyssäkin ovat jättäneet muistijäljen. Se alkaa olla harvinaista ja kertoo teoksen laadusta. Kahta seuraavaa aikuisille suunnattua teosta en sitten muista ollenkaan. Kaipa se johtuu yksikertaisesti siitä, että en ole niitä lukenut. Antaumuksella keskeneräinen, kirjailijan korkeakoulu  ei ole romaani vaan opinnäytetyö Teatterikorkeakoulun dramaturgian opinnoissa. Kirjan liepeeseen on liitetty Peuran opettajan Outi Nyytäjän ylistävä lausunto teoksesta. Se oli todella mielenkiintoinen. Omat tuntemukseni ovat nimittäin kaukana Nyytäjän hehkutuksesta. En varmaankaan kuulu Peuran teoksen kohderyhmään. Blogin kirjoittaminen ei ole järin haasteellista eikä aiheuta ahistavaa henkistä painiskelua :) Jos en halua kirjoittaa jostakin asiasta, niin sitten en kirjoita! Ammatikseen kirjoittavan tilanne on tietenkin toisenlainen eikä sitä oikeasti kannattaisi verrata meidän ajanvietekirjoittajien näpyttelyyn. 
 
Väläyksittäin Antaumuksella keskeneräinen on maallikostakin kiinnostava. Vaikuttavinta taitaa olla rehellisyys. Mietin pitkään, ironisoiko Peura kirjoittaessaan kritiikeistä ja kirjallisuuspalkinnoista, mutta tulin sitten tulokseen että ei. Myös häpeän vangitsevasta otteesta Peuralla on sanottavaa. Teoksen syntyprosessi yhteistyössä kustannustoimittajan kanssa kuvataan tavalla, jonka havainnollistaa meille lukijoille, ettei kyse ole  vasemmalla kädellä tehdystä pikku puuhastelusta, jos nyt joku  on sattunut kirjoittamista sellaisena pitämään. Ja aina on kiinnostavaa kurkistaa taiteilijuuden sisäpuolelle. Toisaalta kirjassa on paljon yhdentekevää jaarittelua: menin yläkertaan, palasin alakertaan, lapsi meni hoitoon, lapsi tuli hoidosta, kirjoitin kaksi tuntia jne. josta lukija ei juuri kostu. Peura mainitsee karsineensa kirjan materiaalia. Jäin miettimään, mitä ja millä perustein. Ehkä hän sen kertoikin ja olen vain jo unohtanut? 

Luulen, että Antaumuksella keskeneräinen on kirjoittavalle ihmiselle lohdullinen ja lohduttava teos: saman neulansilmän läpi joutuvat pusertumaan muutkin; en ole ainoa.