Satuin huomaamaan, että MT-ravien   nettisivujen gallupissa kysyttiin, pitäisikö hevosurheilun päätöksenteossa olla mukana enemmän naisia ja nuoria. Kyllä pitäisi, totesi vastaajien enemmistö. Mutta mikä on tilanne nyt, siitähän piti ottaa selvää. Tilanne on näköjään pöyristyttävä. Hippoksen valtuuskunnassa on 42 edustajaa kolmesta eri poolista:  hevosjalostusliitot (16 edustajaa, naisia 2), raviradat (22 edustajaa, naisia 0),  muut (4 edustajaa, naisia 1, ja tämä yksi jäsen edustaa Ravinaisten liittoa). Valtuuskunnan 42 jäsenestä naisia on siis yhteensä kolme (3)!

Hippoksen hallitus on hieman tasa-arvoisempi. Sen sen seitsemästä jäsenestä on naisia kaksi.

Käsittämätöntä! Ratsastuksen puolellahan valtaosa harrastajista on jo pitkään ollut naisia, mutta raviurheilukin on ruvennut naisistumaan rivakasti. Suurin osa talleilla raatavista hevosenhoitajista on nuoria naisia, ja heitä on yhä enemmän myös valmentajissa ja jopa kuskeissa. Naiset kasvattavat hevosia ja omistavat niitä. He toimivat eläinlääkäreinä ja klinikoiden työntekijöinä.  Ihanko totta, että tästä porukasta ei löydy päteviä naisia valtuuskunnan ja hallituksen jäseniksi? Juu mutta ravikahviostahan huolehtivat radan ravinaiset. Keitäs tyttö kahvia!

Ai että naiset eivät pyri päätöksentekijöiksi? En tiedä, mikä on tilanne, mutta en ihmettelisi, jos äijäkulttuuriin tunkeutuminen olisi vaikeaa. Sitähän pönkitetään siten, että miehen valitseminen on normaalia, naisen valitseminen poikkeus, jolle pitää olla erityisen vankat perustelut. Näinhän se on mennyt muillakin aloilla, mutta muutoksen tuulet ovat hajottaneet pölyisiä asenteita ja rakenteita. Jopa ukkoutuneissa metsästysseuroissa on pitänyt tunnustaa tosiasiat: naisille ja nuorille on annettava tilaa, muuten hiipuu hengiltä koko seura. Siinä olisi ohjenuoraa myös hevosurheilun muutenkin takapajuiselle päätöksenteolle. Naiskiintiöitä en kannata tässä enkä muuallakaan. Ansiot ja pätevyys kantavat kyllä eteenpäin, jos tahtoa on niin valitsijoilla kuin päättäjiksi pyrkijöilläkin.