Kuninkuusravit alkavat tänään (5.8.) Vermossa. Niinpä Hesari julkaisi kahden  aukeman (!) leppoisan kuvakoosteen raviurheilusta. Hevosta hellitään ja kylveteään kuin pikkulasta, toteaa kuvateksi Katja Melkosta ja Elian Webistä. Raveissa "luokkarajat hämärtyvät". Totoa pelataan ja purilaisia syödään. Paikallisravit ovat "kesäiltojen sympaattisimpia tapahtumia".  "Ilta-auringon säteet siivilöytyvät koivujen lomasta", kun sitten ajetaan kotiin voittajahevonen trailerissa. Toisaalla lehdessä on vielä kokonainen sivu kunkkareista ja varsinkin Köppisestä. Eikä poikkipuolista sanaa.

Hienoa. Raviurheilun  seuraajan sydäntä toki lämmittää lajin saama myönteinen huomio. (Tosin kriittinen minäni epäili kuvatekstejä ironiaksi:) Mutta samalla mieleen hiipii, no, sanoisinko että kateus, kun vertaan näitä juttuja koiraharrastajien Hesarissa saamaan kohteluun. Oliko se nyt  Maailmanvoittajanäyttely, jonka edellä  HS julkaisi tavanomaisen kriittisen jutun koirien jalostamisen kielteisistä puolista? Ellei ollut MV, niin sitten se oli jokin muu tärkeä koiratapahtuma. Ajankohta oli tietenkin tarkoituksellisesti valittu.
 
Myös raviurheilussa on kuitenkin epäkohtansa - missäpä ei olisi! Matadorjalostus jyllää. Esimerkiksi Vieskerin ja Turon jälkeläisiä on huipulla sankka joukko. Suomenhevostamman omistaja kertoo tammansa olevan niin hiivatin hankala,  että se aioittiin jo siirtää jalostukseen. Toisen hevosen jalkavaivoja ei ole saatu kondikseen, joten tervemenoa siitokseen. Omistaja-ohjastaja kertoo, ettei nyt voittokantaan palannut hevonen menestynyt aiemmin kesällä, koska sillä oli yskää. Eli sillä kilpailtiin sairaana? Maalisuoralla hevosen suusta pursuaa verta. Nooh, sehän on vaan purrut kieleensä tai mikä se toinen selitys nyt onkaan, jokin hevosen luontainen ominaisuus, en muista tarkemmin. Hevoselta on otettu kengät pois nopeuden lisäämiseksi, minkä seurauksena sen kavioista tirsuu veri. Ei hätää! Onhan radalla eläinlääkäri, jonka tehtävänä on  tarkkailla tällaisia tilanteita. Maalisuoralla hevosta lyödään, mistä selviää sakolla ja/tai ajokiellolla. Dopingista huhutaan. Kuten myös veronkierrosta talleilla. Jne.  Ja ratsastus on sitten vielä oma lukunsa.
 
Koiraharrastaja hämmästyy näitä selityksiä. Sanoisiko kukaan, että kun  tämä ei aja jänistä, niin teetään pennut! Koska polvet piti leikata,  siirretään jalostukseen. On niin veemäinen luonne, että päätettiin astuttaa. Vähän köhii, mutta kyllä se ainakin alkumatkan juoksee valjakossa. Meinasi ne vähän hidastella, mutta kun piiskalla lasautin, niin johan tuli vauhtia. Hoitelen nuo verta vuotavat tassut sitten maalissa.
 
HS jatkoi myönteistä uutisointiaan tänään (6.8.) kokosivun jutulla kuningatarkisaan osallistuvasta Topmar-tammasta  taustajoukkoineen. Söpöä.
 
Mutta pakko sanoa, että Hippos onnistuu PR:ssä huimasti paremmin kuin kennelliitto, joka ei saa kattavaan julkisuuteen juuri mitään myönteistä laajasta toiminnastaan. Epäkohdat kyllä otetaan esille. Sanon varmuuden vuoksi taas kerran, ettei epäkohtien peittelylle ole mitään syytä. Ongelmia nostavat esille myös  koiraharrastajat itse ja pyrkivät niitä ratkaisemaan.  Joskus soisi kuitenkin olevan tilaa myönteisyydelle ja juhlalle myös koiraharrastuksessa ilman tutuksi tulleita soraääniä. Kuninkuusraveista uutisointi HS:ssa on tästä häikäisevä esimerkki. Päästäänköhän koiraharrastuksessa koskaan samaan?