Viimeisimmän Havannalaisen kiinnostavinta antia olivat jalostustarkastuslausunnot. Hienoa, että tarkastuksia on ruvettu pitämään ja rohkeita pioneereja on löytynyt tarkastettaviksi. Rohkeita sen vuoksi, että jalostustarkastuslausunto on useimmiten inhorealistinen melko ylimalkaisiin näyttelyarvosteluihin verrattuna. Tosiasiassahan monesta muotovaliostakin löytyisi yhtä ja toista huomautettavaa; ne eivät ole täydellisiä koiria. Joskus näistä virheistä on maininta näyttelyarvosteluissa, joskus ei. Esimerkiksi oma Pilvini on turhan pitkä, mutta - ellen väärin muista, enkä viitsi tarkistaa - tästä on mainittu sen arvosteluissa vain kerran. 
 
Jalostustarkastukset tarjoavat erinomaisen vaihtoehdon niille koiran omistajille, jotka haluaisivat käyttää koiraansa jalostukseen mutta eivät  halua esittää sitä ainoassakaan näyttelyssä. Näyttelytulos ei tietenkään ole mikään must koiran jalostuskäytön kannalta, mutta näyttelyarvostelussa on joka tapauksessa edes jonkinlaista informaatiota koiran ominaisuuksista. Parhaimmillaan arvostelu -  kuten jalostustarkastuslausuntokin - voi tuottaa ahaa-elämyksen: meidän koira ei olekaan sellainen kuin itse kuvittelimme sen olevan. 

Ihanteellisinta olisi, jos jalostustarkastus olisi pakollinen kaikille jalostukseen käytettäville rotukoirille. Muistankohan väärin vai oikein, että joissain roduissa se onkin? Ja esim. Saksassa yleisemminkin tai kaikkia koskien? Tjaah, pitäisipä tarkistaa ruosteessa olevat tiedot. Vaikka sanonkin, että se olisi ihanteellista, en silti kannata tarkastusten pakollistamista. Ristiriitaista? Niin on, mutta se johtuu useasta syystä.  Ensinnäkin olen sitä mieltä, että harrastuksessa pitäisi selvitä mahdollisimman vähillä pakoilla. Toiseksi: pakolliset tarkastukset vaatisivat paljon resursseja. Ja kolmanneksi: todennäköisesti ne lisäisivät rekkaamattomaksi jätettävien koirien määrää, mikä ei ole toivottava kehityssuunta.